Mulla tasan yksi vapaapäivä tällä viikolla töistä. Ja siitä yhdestä päivästä pitää saada kaikki irti.
Joten aamusta suunta kohti Pirkkahallia. Pirkkahallilla oli lumet sulaneet kentältä ihan kokonaan, mutta iso kenttä sellaista karkeaa sepeliä, yäk. Onneksi kentän laidalta löytyi kuivahko hiekka-osuus, jossa mahtui hyvin tekemään. Treeniseurana Pia ja Tupla.
Aloitettiin paikka-istumisilla, oltiin piilossa enemmän kuin 2 min, mutta koirat olivat kuin tatit paikallaan istuen. Pian auton tummenetun lasin takaa oli hyvä katsella.
Sitten Aron aloitti:
-ruutuun meno kaikin puolin loistava.
-metallinouto; hyvä nosto, metalli ei kalissut hampaissa kun tuli kohti, jäi vähän vinoon eteeni, luovutus vähän levoton ja ennakoi sivulle menon, teki sen kuitenkin ääneti ja tehokkaasti :-)
-tunnari: pisteitä nolla. Voihan tuskan hiki tuon liikkeen kanssa. Ne väärät oli Pian taskussa ja kapulat ympyrällä, koira meni ja haisteli, nokka ei nyt vaan mennyt kertaakaan sen oman päälle ja toi väärän. Uusinnalla osaa aina 100% varmuudella hakea sen oikean. Miksei sitä voi tehdä kerrasta? Annan Aronille mitä se ikinä haluaakaan, jos tuo sen oikean kerrasta. Leikkiminen sillä tunnarikapulalla tuntuu olevan kiva juttu palkkana. Tehtiin myös toinen tunnari, mutta tämä edellistä huonompi, nostaa pokerilla jonkun hetken haisteltuaan. Voi ranteet auki.
Tämän jälkeen liikkeestä istuminen, jossa seuraaminen mukana tuloa, istuu käskyn kuultuaan ja loppu sujuu rutiinilla. Siinä kisapalkka ja kehut ja lelu.
Ihan lopuksi tehtiin vielä yksi tunnari, Aron mietti autossa toivottavasti sitä. Tehtiin helpotettu versio, missä Aron aina onnistuu tehtiin, elihäiriökasa ja se oma, oman sijainti hyvin lähellä häiriökasaa. Moneen kertaan nokka vertaili hajuja ja nosti sen oikean. Hyvä siis. Viikko aikaa vaan vahvistaa sitä omaa ja toivoa, että se riittää. Siirryn katselemaan muitakin voittajakokeita, mihin voisi ilmoittautua...
Treenien jälkeen ajelin kaverinin Elinan kanssa lenkille ja kierrettiin pitkä lenkki kera schapendois-Ellin sekä kolmen koirani kanssa. Tunti meni vielä tämän jälkeen pesuhuoneessa kuraa pestessä, joten kivasti aikaa tähän koiraharrastukseen taas meni :-)
Tiedän, että ihmiset suosii sitä, että ei anneta palkkaa, kun tuo oikea tokalla. Itse olen kuitenkin ajatellut ja toiminut toisin. Eli mietin (kun koira alkoi hahmottamaan mistä on kyse)mikä on se paras palkka mitä ilman vain ei voi jäädä. Alkuun oli meilläkin noita eka väärä, toka oikein. Palkkasin vain sitkeästi ne tokalla tuodut oikeat ja meillä siinä kävi sitten niin, että koira (palkkaa niin kovasti odottaen) itse rupesi tarkemmaksi, koska halusi palkan niin pian kuin mahdollista. Tämä ei toimi välttämättä kaikilla tietenkään. Idean olen poiminut tieteen näkökulmasta oppia asioita (koira) Mutta stemppiä hirmuisesti ekaan VOI-kisaan viik.loppuna =)
VastaaPoista