Ja tänä aamuna treenailtiin Miinun kanssa, klo 9 Tamskin tallilla.
Olin suunnitellut etukäteen noutopainoitteisen treenin, missä pidetään myös vähän hauskaa :-)
Aloitettiin tunnarilla, tietty. Häiriötikkukasa ja oma kasan vieressä lähes kiinni. Oma tuli, jes!
Sitten noutokapulalla sitä luovutustilannetta, jossa tulee eteeni istumaan kapula suussa, Miinu hokee käsky ja minulla ei kiirettä ottaa kapulaa, enemmän kehuin äänellä, että ollaan tässä rauhassa ja hyvä. Miinun piti aina lykätä kapula Aronin suuhun ja minä olin siellä toisella laidalla odottamassa, mutta siinä tuli vähän säätöä ja jätettiin sitten vaan kapula Aronin eteen. Tuli hyvin. Samaa myös hypyn takana, rauhallinen kapulan luovutus.
Sitten vähän leikittiin eli tokohyppy, siitä lupa mennä putkeen ja putkesta ruutuun. Aronista kivaa vaihtelua. Ja sama takaisin päin eli ruutuun meno liikkuroituna, heti kun oli ruudussa tuli hyvä ja siitä putkeen, jes ja lelu palkaksi.
Tämän jälkeen tunnari kokeenomaisena. Meni kapuloille ja sen suuremmitta haisteluitta nappas jonkun kapulan, minun silmiin näytti, että voi voi ja taisin sanoa, että kääk ja omaahan se koira oli sieltä tuomassa ja pysähtyi hetkeksi, että mitä niin? Toi sen sitten, kun Miinu sanoi, että oma on. Ja Miinu sanoi, että se haistoi nopeasti viereistä ja tiesi heti mikä pitää löytää. Siksi ei haistellut muita. Oma tominta oli sellaista, että tälläisiä ei saa tapahtua, mutta minä olen se heikoin lenkki tässä koko hommassa, tiedetään. Ja uusittiin tunnari sitten eri suunnasta, mistä Aron vähän koki, että mitä tässä nyt taas pitää tehdä. Ei ollut kovin hyvä.
Tauon jälkeen otettiin vielä yksi tunnari. Siinä neljä kapulaa, joista yksi se oma. Minulle silmät kiinni heti käskyn jälkeen ja yritin olla katsomatta mitä tapahtuu. Ja se toi oikean kapulan ja teki hyvän tunnarin.
Tämän päivän tunnareissa ne väärät oli aina Miinun treeniliivin taskussa. Ja kun tämä viimeinen onnistui, juteltiin Miinun kanssa, että minun ei kannata nyt säheltää tämän liikkeen kanssa enempää. Aron osaa haistella ja tietää, että mitä pitää tehdä. Läheskään aina se ei tee niin ja osa syynä siihen on oma käytökseni. Joten päätin, että näillä mennään kokeeseen. Jos teen itsekseni ensi viikolla tunnareita, voi mennä vaan huonommaksi.
Lopuksi tein kaukokäskyjen ensimmäisiä siirtoja tosi kaukaa ja Aron oli hurjan pätevä. Kaikkikaan niin Miinun kuin minunkin mielestä Aron oli loistavalla tuulella, ei piipittänyt ja teki kaiken niin iloisesti, että tästä tunteesta haluan pitää nyt kiinni. Käytän ensi viikon oman mielen muokkaamiseen ja tehdään Aronin kanssa kaikkea kivaa. Ja yritän olla nyt hinkuttamatta enää mitään tokoa vaan jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti