Eilen kävin tekemässä Aronin kanssa itsetunnon nosto ja kaikki onnistuu-treenin. Lelut reppuun ja etsimään, missä meidän nurkilla voisi tokoilla. Ja teollisuusalueen erään tehtaan takana oli jo kuiva hiekka-alue, mihin mahtui hyvin tekemään.
Ensin Aron sai laukata ruutuun, jonka takarajalla oli lelu ja jippii, lelun kanssa. Sitten kaukokäsky ylipitkältä matkalta. En mitannut matkaa, mutta etäisyys koiraan oli pitkä ja siitä se ensimmäinen ylösnous, hyvin nousi ja taas iloittiin lelun kanssa. Sitten pääsi laukkaamaan taas ruutuun, jossa lelu ja sitten yksi metallin nouto. Heti kapulan noston jälkeen palkkasin vauhdista, hyvin nosti kyllä tuon metallin. Sitten eri suunnasta kaukon alku, nyt taas tosi kaukaa. Ensin istu, nousi kivasti, siitä etu eli seisomaan ja sitten vapautus takana olevalle repulle, missä oli lelu.
Tämän jälkeen pari pätkää seuruuta. Näissä aloitin ihan siitä, että asentun itse aloitusasentoon ja heti kun koira tuli pyytämättä sivulle, tulikin jo palkka. Kontaktista palkka. Sitten jo käveltiin jokunen pätkä ja heti kun tuntui hyvältä, tuli palkka. Ylipäätään seuraaminen on vähän sellaista lusmuilua sivullani. Se kulkee vähän apeana siinä, kun olen huomauttanut sen ääntelystä. Selvästi näkee, että se on varuillaan. Siksi yritin nyt saada iloa siihen seuruuseen. Ihan loppuun jätin koiran maahan ja kutsuin sen sitten kauempaa sivulle seuraamaan. Tässä tulee todella riemulla ja hyvin ja pysähdyksen jälkeen kisapalkka ja lelu. Ylipäätään vaan hain paljon palkkaa ja tekemisen riemua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti