Monipuolinen aamutreeni

Tänään nähtiin Pia ja Tupla Pirkkahallilla ja ohjelmassa oli sekä toko että pk-treeniä. Niin kova tuuli kävi, että ruudun rakentaminen oli mahdotonta ja tunnarikin jätettiin nyt ottamatta tämän kovan tuulen takia.
Aronin vuorolla aloitin tokojutuilla, mielessäni tietysti kaikki ne epäonnistuneet kohdat sieltä kokeesta. Huomasin ja Piakin huomasi, että kaikki ei meillä ole nyt kohdallaan. Ensimmäisellä askeleella seuraamiseen lähdössä koira ei ole mukana, se laskee pään alas ja näin ollen kontakti katkeaa heti. Ja kun pyydän kontaktia alkaa piippailu heti. Koiran asenne ja vire on vähän booring ja tämä varmasti seurausta vain kokeeseen tähtäävästä treenistä. Ylipäätään kaikki tämän päivän seuraamiset olivat surkeita ja koiran katse harhailee ympäristössä. Nyt on siis meikäläisen ihan pakko tehdä hyvä suunnitelma tämän purkamiseen ja into yhteistyöhön pitänee saada takaisin. Ei naurata ei. Ylipäätään mun pitää päästä nyt tuosta epäonnistujan asenteesta pois ja siirtää itseni taas onnistujien piiriin.

Aronin toko-osuudella otettiin liikkeestä istuminen, missä se istuu, mutta nyt tavallisuudesta poiketen yritin itsekin katsoa, että istuuko se, näin ollen tapa suorittaa tämä liike minulla erilainen, koira kuitenkin istui ja sai heti palkan siitä.

Sitten muutama suora luoksetulo tokomaisine aloituksineen, ensimmäinen oli tänne-käsky, jossa vauhti olisi voinut olla parempi ja koira näytti muutamaa metriä ennen miettivän, tuleeko eteeni istumaan vai ei, tuli, mutta aavistuksen oikealle puolen. Toinen luoksetulo suora ja heti palkka esiin kun sai käskyn.

Myös kaukojen aloituksia. Näissä tekee maahanmenon taakse ja seisominen ilman askelsiirtoja oli vaikea. Koira ei ollut kaukotaajuudella, vaan sen näköinen, että otetaan luoksetulo. Nyt teen kyllä kaukojen aloituksiin ihan uuden käskyn tuohon maahanmenoon.

Sitten pk-treenin pariin. Otettiin ilmoittautuminen ja Pia vei Tuplan paikallamakuuseen. Me tehtiin seuraamista ja Pia ammuskeli pariin otteeseen laukauksia. Aronin seuraaminen ihan ekstra-huonoa, mutta ei johtunut laukauksista, niihin ei reagoinut ja pyrin ajoittamaan palkan siihen kohtaan, missä koira otti kontaktin ja seurasi edes askeleen joten kuten.
Sitten jätin koiran istumaan ja siinä koiran katsellessa vein eteenmenopallon paikoilleen, palasin ja kun koira otti kontaktin, sai luvan lähteä eteeeen. Hyvin laukkasi pallolle.
Tämän jälkeen Aron meni makuuseen. Itse ehkä vähän sähelsin jättökäskyjen kanssa, sillä kun pääsin kentän laitaan, oli Aron noussut ylös. Tosin samaan aikaan se näki, kun Tupla sai lelun palkaksi jostakin jutusta ja ihan kuin sille olisi tullut myös jokin ajatusvirhe. Kuitenkin koira seisoi siellä makuukohdassa ja kävin laittamassa sen takaisin maahan. Nyt sanoin paikka-käskyn ja sillä varmistin, että koira tietää, että tässä nyt pysytään. Koiran ollessa makuussa kävin itse ampumassa Pialle ja Tuplalle, kahden laukauksen jälkeen asetuin seisomaan kentän laitaan selkä selin koiraan. Tässä Pia otti Tuplan kanssa jotakin treeniä ja yhden luoksetulon. Aron piti rauhassa paikkansa, menin koiran viereen, kehumista ja seurautin sen kentän laidalle, missä sitten perusasennosta palkka. Eli taas yksi edistys-askel meidän pk-uralla, laukauset makuun aikana nimittäin.

Lopuksi ajettiin Pirkkahallin toiselle puolen esteille. Siellä metrisen hyppy on meille nyt huolestuttava. Talven aikana meidän maksikorkeus on ollut 90 cm ja sillä korkeudella Aron hyppää metrisen. Sen takapää ei nouse hypyn aikana riittävän korkealle ja takajalat osui esteeseen joka kerta. Ei näyttänyt mitenkään hyvältä.
Sen sijaan a-este on meille se kiva ja tuttu juttu, siinä nyt ensin yksi kiipeäminen esteen yli, sitten noutoliikkeenä, josta palkkaus heti kun tuli takaisin päin estettä kapula suussa. Hyvin osasi ilman apuja tulla kapula suussa takaisin päin vaikka olin ihan hilkulla hihkaisemassa varmistuskäskyä. Hyvä että olin hiljaa.

Ylipäätään meidän pitänee nyt vaihtaa hetkeksi vapaampaan harjoittelumoodiin ja jostakin mun on saatava se yhteistyövire esiin. Hyvät treenit kuitenkin, koska tuli esiin kaikenlaista niin hyvää kuin huonoa. Kiitos taas kerran Pia kaikesta!