10 peninkulman jälki

Tai sitten vaan ihan 10 kulman jälki.

Lähdin siis aamutuimaan jälkimetsiin ja treenikaverina Pia, Veikka ja Tupla. Keli mitä parhain, suorastaan ihanan ruskainen ja aurinkoinen syyspäivä. Tätä kelpaa muistella talven pimeinä hetkinä.

Treenailtiin Keskisentien varressa ja siellä sitä metsää kyllä riittää. Tuonne voisin lähteä ihan vaan vaikka metsälenkille. Pia teki Aronille jäljen toiveitteni mukaan, jossa 5 keppiä ja paljon kulmia, pituutta kilometri. Ja Pia laski sporttrakkerin kuviosta, että 10 kulmaa meillä edessä. Eli jos Aron menee kuin raikulipoika, niin ongelmia tiedossa. Jälkeä vanhennettiin 1½ h ja ennen sitä Aron teki esineruututreenin.

Pia talloi meille ruudun ja käytettiin Pian kolmea esinettä, mutta vietiin Aronin kanssa yhdessä esineet ruutuun. Käveltiin ensin vasemman etukulman kautta ja jätettiin sinne esine, sitten ruudun keskelle ja siihen jäi esine ja lopuksi oikeaan takakulmaan esine. Aloitimme esine-etsinnän siitä viimeksi viedystä, jonka Aron haki luotisuoralla ja vauhdikkaalla pistolla. Sitten yritin saada koiraa siihen ruudun keskelle, mutta koira meni vasempaan etukulmaan. Koiralla siis selkeä mielikuva takakulmien esineistä. Itse olisin voinut olla vielä tarkempi koiran lähetyksessä ja vahvistaa vielä paremmpin esim omalla askeleella, että mene suoraan eteenpäin. Sillä kun en näin tehnyt, tuhrautui ihan turhaa aikaa takanurkkien tarkisteluun eikä koira ollut vielä kertaakaan mennyt ruudun keskelle, missä esine oli. Lopulta esine keskeltäkin nousi, mutta nyt ohjasin sitä itse etenemään suoraan. Tästä jäikin sellainen kipinä, että pakko päästä huomenna parantamaan tätä. Suunnitelma on, että teen täyskokoisen ruudun, mutta viemme Aronin kanssa esineen vaan keskelle ja ehkä keskelle taakse. Yritän siis vahvistaa mielikuvaa, että juokse suoraan eteenpäin, voit kohdata esineen.

Sitten jälki. Neljäs jälki viikon sisään :-)Janalla tuli mutkaa, otin koiran luokseni ja lähetin sen suoraan eteenpäin, jossa reagoi hyvin jälkeen, mutta otti voimaakkaan takajäljen. Koiran kääntäminen tässä ja jäljestys alkoi. Jatkossa en anna koiralle enää epäonnistumisia tässä vaan suunta mielummin onnistumiseen. Voi kun tää ohje nyt pysyisi mun ohjeena aina!! Elikä seuraavissa janoissa on joko namia tai käsilaappaisu suunnan vahvistamiseen, tai sitten janan ja jäljen kulma on niin helppo, että lähteen luonnollisesti oikeaan suuntaan.

Ekan kepin yli mentiin reippaasti, ihan kepin päältä. Tähänkin tulee jatkosuunnitelma, en halua, että koira menee ekan kepin yli, jatkossa käsilaappaisu ekan kepin kohdalle.

Jäljen loput kepit sitten löytyivätkin hyvin, sellaisia kapeita ja pitkiä tikkuja. Mutta 4 keppiä siis nousi. Kulmat meni ehkä 80% hyvin, parissa kulmassa teki kierroksen, että mihinkäs se jälki menikään. Jäljellä oli myös kaksi kohtaa niin, että mentiin polkua pitkin. Jälkimmäisessä mentiin jo sen pituinen matka, että epäilin Aronin nyt painattavan jonkun polulla kulkeneen perässä. Onneksi se jossain vaiheessa poistui polulta ihan oikeassa kohdassa. Tässä Aron kyllä varmisteli ihmeen monta kertaa, että siis meneekö se jälki nyt tänne. Muuten jäljestys taisi mennä ihan kivasti, välillä vauhdikkaammin ja välillä tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan jälki on kyllä hirmu kivaa ja kiehtovaa. Sen treenaamiseen voi keksiä aina uusia juttuja. Vielä vaan erilaisempia metsiä haluaisin Aronille, että se saisi kaikenlaisia jäljestyskokemuksia, joista sen itsevarmuus nousisi, että kyllä me selvitään!!
Kiitos Pia ja Tupla innostavasta Jälkiaamupäivästä!!