Eilen oli tokopäivä. Tein kotipihassa seuraamisen liikkeelle lähtöjä ja ihan käsittämätöntä, sillä Aron oli aivan hiljainen enkä kertaakaan joutunut sanomaan, että noin ei voi tehdä. Tein helppoja seuraamissuoria ja palkkasin ruhtinaallisesti.
Sitten parin tunnin päästä Tamskin tallilla valmennusryhmän tokotreenin aika. Meitä oli paikalla 5 koirakkoa ja olin etukäteen suunnitellut, mitä haluan treenissä vahvistaa. Tavoitteena onnistumisia ja hyvää fiilistä, siitä, että meillä on Aronin kanssa yhdessä hyvä tehdä. Ja kun suunnittelin hyvin, onnistuin myös.
Aronin oma vuoro piti sisällään seuraavaa:
Luoksetulon aloitus, jossa koira jätettiin ja kävelin, kunnes liikkuri Miinu sanoi, että matka riittää. Tässä en kutsunutkaan koiraa, vaan palasin ja palkksin siitä, että pysyi maassa.
Sitten ruudun loppuosa, tässäkin palasin ruutuun ja palkkasin siellä pysyvän koiran siihen maahan. Ei kutsuttu luokse.
Sitten tunnari, jossa kapulat ympyrällä ja se oma klo 12 kohdalla, hyvin toi oman.
Lopuksi ohjattua, jossa ensin katsottiin kävelevä liikkuri ja kapuloiden vienti. Tähän kohtaan yllätin koiran ja palkkasin se siitä, että istui sivullani, sitten lennosta merkille ja meni mielestäni tosi hyvin, reippaasti ja hyvään kohtaan. Siihen palkka ja jätettiin tämä mielikuva nyt ohjatusta hautumaan.
Ja tämän jälkeen kaukojen aloitus, kävelin niin pitkälle koirasta kuin tilaa oli ja siitä istu-seiso. Mielestäni teki hyvin. Palkkasin koiran ja mehän onnistuttiin nyt kaikessa.
Paikalla-oloissa Aron oli keskellä. Ensin istuminen, piileskeltiin aidan takana ja kurkittiin koiriamme. Aiheutettiin mös häiriöitä heittelemällä palloa tai noutokapulaa sieltä aidan takaa. Kukaan fiksuista koirista ei jättänyt paikkaansa. Tämän jälkeen makuu ja itse makuu-aika ei ollut pitkä, tärkeämpää oli ne alut ja loput. Hyvin meni ihan kaikilla. Lopuksi vielä sellainen makuu, missä jätettiin koirat ihan lähekkäin toisistaan. Siinä rivissä oli lämmin tunnelma, kun Aron oli ihan viereisen koiran ohjaajassa kiinni ja meni myös maahan tämän käskystä. Itse makuu hyvin ja Maiju otti uudella ihanalla kännyllään kuvia meidän mustavalkoisesta ryhmästä. Paluut ja ylösnousut oli ok.
Ihan lopuksi oli yleinen höntsäilyaika. Kati teki Inton kanssa kaukoja ja seison ihan Katin takana, Aronin tehtävä oli pitää kontakti vaikka Kati käyttikin suullista ja käsimerkkiä, kovin mielellään se olisi kyllä vilkuillut Katia.
Sitten sitä seuraamista, joka on nyt ihan uskomatonta. Aron pystyi lähtemään ääneti seuraamaan. En käytä siinä vielä seuraa-käskyä, palkkailen ensin kontaktista ja sitten siitä, että koira lähtee mukaan ääneti ja kontaktissa. Ihan loistavaa! Pidän nyt lopun elämääni tästä kontaktista kiinni, lupaan sen ihan Aronin hyvinvoinnin vuoksi. Kai sillä on ollut epävarma olo, kun ei oikein tiennyt, että mikä on oikein tai väärin.
Hauskaa pidin myös merkki ja ruutu-treenillä, missä välimatkat on lyhyet, mutta merkiltä ruutuun ja ruudusta takaisin merkille ja lopuksi siitä vielä takaisin ruutuun. Suulliset kehut aina välissä ja megapalkka lopuksi. Kiva treeni, suosittelen. Siinä pääsee vahvistamaan sitä, että koira kuuntelee mitä pitää tehdä.
Kiitos valmennusryhmäläisilleni, teidän kanssa oli hyvä trenata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti