Esineitä ja seuruuta

Olin pitkästä aikaa yövuorossa ja tämän jälkeen ehdin pari tuntia nukkua ja sitten paluu arkeen. Tänään nimittäin oli Tamskin valmennusryhmän vuoro kouluttaa muita ja meille oli suunnitelut tokon teematunnit, joissa jokainen kouluttaa yhden tunnin ja tunti käsitteli aina yhtä tokon aihetta. Edellä mainituista syistä oma vuoroni oli päivän viimeisenä ja aiheena luoksetulo. Tätä ennen piti lenkittää koirat, joten ajelin suoraan Keskisen tien varteen ja aloitin Elviksen kanssa tallaamalla esineruutua.

Esineillä on vuorossa testi, sillä tein nyt Elviksen kanssa ruudun ja jätin esineet sinne valmiiiksi. Ensimmäinen esine oli oikeassa takakulmassa, jonne Aron paineli melko suoraan, muttei löytänyt esinettä. Esine oli päivän isoin, lasten lippalakki, mutta sijaitsi kiven takana ja tuulta ei ollut lainkaan. Joten Aron jatkoi tuolta kulmasta eteenpäin bongaamatta esinettä. Onneksi olin jättänyt kaksi muuta esinettä keskelle eteen ja ruudun toisen laidan puoleen väliin, koska Aron tarkasti takarajaa pariin kertaan eikä sen tarvitse hyötyä siitä, että menee muualle kuin osoittamaani suuntaan. Yritin kuitenkin lähettää sitä sinne kulmaan, missä esine oli. Aika monta pistoa piti tehdä, että esine nousi. Voihan höh. Sitten keskeltä ruutua oleva pieni esine nousi melko pian ja lopuksi oltiin siellä ruudun vasemmalla laidalla, Aron lähti kyllä suoraan, mutta kiersikin yhden kiven vasemmalta puolen ja esine (pieni tupsu) oli kiven oikealla puolen. Pari pistoa siis tähänkin esineeseen. Kokonaisuus Ei hyvä.

Tähän väliin käytiin lenkillä, ihan kivasti olin taas eksyksissä ja jo alkoi jännittään, että myöhästyyköhän tämä kouluttaja nyt luoksetulotunnilta. Ihania metsiä tuolla Keskisen tien seuduilla kuitenkin on ja Aron ja Elvis saivat painattaa huolella.
Esineruutu painoi mieltäni ja tein vielä lenkin jälkeen kaksi pistoa siihen meidän tallaamalle alueelle, vietiin yksi esine kerrallaan ja yhdessä Aronin kanssa takarajalle ja Aron haki esineen suorin pistoin. Ok siis tälle päivälle.

Kati S oli aloittanut oman tuntinsa seuraamis-aiheella ja Katia kuunnellessa perusasiat painuivat taas mieleeni. Seuraaminen kontakti ei saa katketa lähdössä, kontakti ei saa tippua ja motivoitunut seuraaja (siis koira) nauttii haasteista. Koska toisella puolen hallia oli ihan tyhjää, ehdittiin Aronin kanssa seurailla ihan mukavasti.

Ensin joutuu huomauttamaan äänestä, sitten kun Aron skarppaa tässä, se pystyy lähtemään ihan ääneti liikkeelle ja tekemään siistiä työtä. Tiputteli kontaktia, mutta heti jos teki niin, väistin paikaltani, koiran on siis tarkkailtava minua eikä ympärillä olevia agiesteitä. Ja kun pidin kriteereistä kiinni tuntui Aron lopulta loistavalta. Mentiin monta kertaa putken suun ohi (putki olis niin ihana Aronista) tai seurautin kahden putken ympärillä jne. Kontakti parani. Meidän on nyt vaan jatkettava tällä linjalla. Kontaktin pitäminen on tärkeä juttu ja tullaan harjoittelemaan nyt paljon tätä. Samoin se äänettömyys, ei voi tehdä jos tulee ääni. Saa nähdä mihin tämä johtaa, mutta tämän enempää Aron ei voi enää pilalle mennä, joten pakko vaan uskoa huomiseen :-)

Luoksetulotunti oli kiva juttu, sillä kaikilla tunnille osallistuvilla koirakolla oli erilaisia haasteita luoksetulossa, jonka vuoksi olivat sitten parantamassa luoksetulojaan. Toivottavasti saivan edes jotakin vastinetta tunnista, luoksetuloa väiteään tokon vaikeimmaksi liikkeeksi, mitä se ei kuitenkaan ole, tiedän vaikeampiakin :-)