Monta päivää mennyt, etten ole kirjoittanut blogiin, silti joka päivä on puuhastelu. Eniten ehkä tokoa. Tai lähinnä sitä seuraamista.
Äänettömyyskriteeristä on pakko pitää kiinni, mutta silti joudun yllättävän usein toteamaan ääneen, että noin ei voi tehdä. Sisällä naksu kädessä olen harjoitellut paljonkin askelsiirtymiä, kuten kaksi askelta oikealle tai vasemmalle, tai käännöksiä vasemmalle tai oikealle. Jokaisen onnistuneen käännöksen jälkeen odotan hetken ja sitten naks ja nami. Onnistuneita on tullut paljon, mutta aina väliin on tullut myös pieni piip, josta kommentoin, että noin ei voi tehdä. Sisällä voi tehdä turvallisin mielin näitä vaikeimpia juttuja. Ulkona taaseen tehdään perusasennosssa turvallinen mieli-treeniä, olen oppinut huomaamaan, että jos Aron on tässä yhtään epäselvillä vesillä, se ei halua ottaa spontaanisti kontaktia vaan epävarmana katselee muualle. Ja tähän yhteyteen voi tulla se piip-äänikin. Kun sen itseluottamus on niin hyvä, että se ottaa kuin tikka kontaktin, ei se myöskään ääntele. Himpun vaikeeta, mutta pakko yrittää.
Kyötikkälän kentällä ollaan käyty tekemässä pitkää ja rauhallista seuruuta ja varsinkin siellä olen joutunut sanomaan, että ei voi tehdä noin. Yleensä Aron kyllä ottaa tästä oppia ja pystyy lähtemään liikkeelle äänettömästi ja kontaktissa.
Sisällä olen työstänyt myös kaukojen seiso-maa siirtymää. Nousee hyvin seisomaan, mutta tästä maan saattaa tehdä vinoon. Laitoin eteisen mattoon teipin palat, joiden avulla voin tarkkailla, meneekö vinoon maahan vai suoraan. Tänään meni suoraan, joten selkeä jumppa tässäkin auttaa.
Agilityssä on päästy uuteen alkuun, Lotta Vuorelan koulutuksessa kun oma itsetunto putosi pohjalle. Pohjalta on hyvä ponnistaa ja saatiin treenipaikka Anun ryhmässä, mikä osoittautui eilen ihan loistavaksi jutuksi. Ryhmässä on nopeita möllikoiria ja Anu on itse rauhallisuus. Paniikki meinaa iskeä jo sanasta ennakoiva valssi tai välistäveto. Ja ihailen suuresti tyyppejä, jotka osaa jostakin selkärangasta tietää, mikä käsi tulee missäkin välistävedon vaiheessa esiin tai noissa ennakoivissa jutuissa. Eilen oltiin kuitenkin siis ekaa kertaa SDP-hallissa tässä meidän uudessa ryhmässä. Puomin kontaktilla on nyt hyvä ohje mielessä toimintaan, sillä olen vähän luistanut siitä, että koira menee itsekseen kontaktille eikä poistu sieltä ilman lupaa, olen siis tässä tehnyt vähän koiran puolesta ja pinkonut kiireesti myös sinne kontaktille. Nyt jatkossa koira menee kontaktille ja poistuu sieltä vasta vapaa-käskyn jälkeen. Pidän nyt tästä kiinni.
Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä vähän ampumassa. Ampumisia on hyvä pitää yllä, joten Riitta ja kolme partacollietyttöä oli kanssani ensin lenkillä ja sitten ampumiset Aronille Kyötikkälän kentällä, yhteensä kuusi laukausta. Ensin kaksi seuraamisen yhteydessä. Mielestäni koira irtosi ekan laukauksen kuullessaan hetkeksi sivultani, mutta jatkoi kyllä seuraamista, siksi pyysin uusinnan, jossa koira piti paikkansa hyvin, pari askelta seuraamista laukausten jälkeen, sitten pysähdys ja koira sai palkan sitten perusasennossa istumisesta. Ja ammuttiin myös lyhyen makuun aikana kaksi laukausta, Riitta sanoi, että Aron makasi hyvin ja palasin hetken päästä laukauksista palkkaamaan koiran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti