Ensin kolme koiraa lenkille, sitten kahden koiran pesu, tokotreenit Aronin kanssa, ajelut agitreeneihin, verryttely, agitreenit, jäähdyttelyt. Huh siinä siis tiivistetysti päivän ohjelmaa.
Tokoilin itsekseni Suoraman kentällä, menin nurmelle, kun ei huvittanut hiekkaistaa sateisella kelillä kaikkia treenitavararoita. Kävin rakentamassa ruudun valmiiksi ja idarin merkit. Naapuri käveli tässä vaiheessa kentän ohi ja tokaisi " sää se sitten jaksat" ja tuohan on oikein mieltä ylentävää, mutta eihän me olla edes pitkään aikaan tokoiltu. Otin Aronin autosta ja ensimmäisen kerran ikinä se tuli todella kauniisti kanssani kehään. Palkkasin sen pallolla tästä ensimmäisessä liikkeenaloituspaikassa. Sitten virittelyt merkki ja ruutu, Aron meni lujaa merkille, jopa niin, että tassut lipsuivat märällä nurmella, merkki hyvä mutta ruutua ei tahtonut löytyä. Kävelin ruudun ja merkin puolen väliin ja koira odotti merkillä, tämän jälkeen vasta bongasi ruudun ja hyvin meni ruutuun sisään, paikka ruudussa oli melko takana. Uusinnalla merkki ja ruutu, nyt päästin heti merkiltä ruutuun ja ruutu löytyi hyvin. Loistava suoritus.
Sitten seuraamista, tein liikkeellelähtöjä ja ehkä kaksi liikkeelle lähtöä piti aloittaa alusta ja näissä sanallinen selkeä huomautus, että ääni ei ole meidän juttu. Aron otti tästä heti opiksi ja teki hyviä lähtöjä. Tehtiin erilaisia pätkiä idarin merkkien ympärillä. Yksi seuruu koko z-läpi ilman pysähdyksiä, teki hyvin ja hiljaa, seuraamispaikka on vähän edessä.
Sitten kertamisimme jäävät, joissa ensin istuminen ok, sitten seisominen mutta istui käskyn kuulleessaan, uusinnalla ok ja lopuksi maahanmeno, tämänkin hyvä.
Lopuksi ehkä maailman paras luoksetulo, tässä jätin koiran maahan keskelle kenttää, itse kävelin ihan hiekalle asti ja kutsuin tule-käskyllä luokse. Tuli todella kovaa, jarrutti vauhtia paria laukkaa ennen ettei törmää päin ja istui kauniisti suorana edessäni. Tää oli niin hyvä, että sai palkaksi patukan ja valtavasti kehuja hyvästä suorituksesta. Tähän oli hyvä lopettaa.
Illan agissa oli rata 25 esteen kera, siinä radassa oli kivoja kohtia ja olisin enemmänkin halunnut niitä treenata, mutta kello kävi ja muiden vuorokin oli. Anu on niin pitkämielinen ja Aron hyvin innokas. Suurin kompastuskivi on ehkä se, etten pysty muistamaan noin pitkää rataa, joten välillä tulee kohtia, että rata hukkuu mielestäni ihan kokonaan. Ei reilua Aronille, mutta olen päättänyt olla armelias itseäni kohtaan ja iloita pienistäkin radan pätkistä, missä osaan toimia oikein. Ehkä joku persjättö tänään saattoi kohdata meidän oikein. Kuitenkin hyvä mieli ja ehkä tässä taas tekee mieli myös treenata yksittäisiä juttuja lisää tuossa lajissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti