Pohjamudassa

Voi huokauksen huokaus, juuri kun eilen uskoin tulevaan, kääntyy tänään kaikki taas pohjamutiin.
Oltiin nimittäin valkkuryhmän treenivuorolla treenailemassa ja hyvä suunnitelmani ei toteutunut lainkaan niin kuin piti. Aronin piti nimittäin aloittaa seuruu-treenillä ja pyysin vielä muita ryhmäläisiä katsomaan miltä se nyt näyttää. Miinu ja Kati katsoivat eikä siitä tullut yhtään mitään. Aron oli seuraillut edellisen koiran treenit ja toisella puolen hallia mentiin agia täysillä. Pelkkä perusasentoon tulo oli yhtä piippausta ja levotonta päänliikettä. Ja samantien tuntuu, että olen aivan voimaton tuon piippailun edessä. Vein koiran hetkeksi sivuun ja yrittiin uudestaan, kaikkinensa ihan hirveää. Ja kun tunnen, etten pysty vaikuttamaan tässä tilanteessa mitenkään, minusta huokuu epäonnistujan fiilis, joka vaan pahentaa tuota ongelmaa. Tunnen olevani niin pohjamudassa tässä seuruussa.

Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, mikä piti olla haastetunnari. Aina tehdään sitä samaa kisamaista, nyt hyppyeste välissä ja tunnarit sen takana. Käskyllä hyppy vinkaisi kunnolla, ei malttanut haistella ja nappas vaan jonkun, uusinnalla haki oman, mutta äänteli mennessä ja tullessa. Edellisestä liikkeestä johtuen painetta oli siis kattilassa. Tehtiin vielä erikseen tunnari ilman esteitä, tässä osasi löytää oman, kai siitä pitää olla tyytyväinen.

Ohjattunoutotreeni:tässä Kati vei merkin taakse, mutta merkin lähelle kapulat, Aronin piti näistä huolimatta tehdä hyvä merkille meno, ekalla lähetyksellä meni jotakin kapulaa kohti ja unohti tarkan merkin paikan, jäi metrin merkin sivuun, uudella merkkikäskyllä haki tästä merkin paikan. Taidettiin uusia tämä kaksi kertaa ja teki ihan kohtuu kivasti. Lopuksi koko ohjattu liikkeenä, jossa merkille meno oli päivän paras ja tosi hyvin tiesi mihin mennä, kun lähetin hakemaan oikean kapulan, tässä palkka vauhdista.
Lopuksi vielä seuruuta, joka parani. Miinu ja Kati häiriköivät ja Aron skarppasi todella, nyt saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi.

Erikseen lyhyet paikallaolot, näissä ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Tehtiin ensin lyhyt makuu ja sitten istuminen. Aron istui ihan vuorenvarmasti tuon liikkeen.

Höntsäilyosuuksissa hinkkasin seuruuta. Meidän eteenmenopallo oli kentän yhdellä laidalla ja sitä ei saanut kyylätä. Aron todella yritti pitää kontanktin ja kun se oli riittävästi luopunut pallosta, vapautin sen sille pallolle. Ehkä jalostan tätä, ettei sitä eteenmenopalloa saa, mikä on siellä maassa vaan minulta tulee joku yhtä hyvä palkka. Toisaalta me ollaan harjoiteltu, että se pallo liikkuu, koira lähtee perään, sanon maa ja koira tavallaan luopuu pallosta tekemällä maahanmenon, josta se saa palkaksi sitten sen pallon.

Koska tämä seuraamisongelma on ehkä elämäni murhe tällä hetkellä, tehtiin vielä kotipihassa sitä. Otin nyt liikkeelle lähtöihin seuraa käskyn ja nyt meni todella hyvin, Jouduin kerran huomauttamaan äänestä ja sain sen jälkeen kolme onnistunutta liikkeellelähtöä, josta pääsi lopulta iltaruuan ääreen.