lauantai 15. lokakuuta 2011

Jälkihurmos jatkuu

Joten tänäänkin päivä alkoi jäljen merkeissä. Olin nimittäin järjestämässä Tavesin aloitteleville koirakoille jälkipäivää. Kouluttaja siellä oli Maarit Isaksson ja Jukka oli selvittänyt hyvän jälkipellon, missä treenata. Monta innokasta jälkikoirakon alkua oli siellä oppia saamassa. Kaikille tehtiin jäljet pellolle ja olin katsomassa kaikkien koirien ensimmäisen kierroksen. Näytti kyllä hyvältä. Jotta ihan koko päivä ei taas menisi näihin harrastuksiin, lähdin sieltä yhden aikaan ja autossa Aron sekä Elvis ja pakkohan sitä oli hyödyntää kotimatkalla Teiskon metsiä.

Ensin kävin tekemässä pari janaa Aronille. Sitten tallottiin Elviksen kanssa Aronille esineruutu sellaiseen ihanaan poronjäkäläkalliomäntymetsään. Tässä teemana oli nyt vaan vahvistaa ruudun keskiesineitä ja sitä, että eteenpäin mennään suoraan. Suunnittelin niin helpon harjoituksen, että varmaan onnistuu. Eli vietiin Aronin kanssa kolme esinettä ruutuun, käveltiin sinne takarajalle vasemman laidan kautta, jätettiin takarajalle pieni lasten muovikiekko, sitten vähän ennen ruudun keskustaa pihasta löydetty hikinauha, ja aika ruudun eteen patalappu, joka oli kääritty rullalle. Sitten pistotin siitä ruudun keskeltä aina samaan kohtaan, jolloin koira eteni suoraan kunnes kohtasi esineen. Kolmannella pistolla se kaarsi ihan vähän vasemman kautta, mutta päätyi hyvin pian takarajalle ja toi esineen. Ripeät ja suorat pistot kuitenkin kahdessa ensimmäisessä ja kolmaskin tosi ripeä. Hyvin onnistui siis tämä treeni.

Sitten melkein tunnin metsässä vapaana juoksentelua. Herrat A ja E nauttivat mäntyisistä kallioista ja sammaleisesta metsästä. Ilmakin oli kuin morsian ja mieli lepäsi.

Sitten janoille, jotka vanhenivat 1½ tuntia. Pääteema janalla oli suoraan eteneminen, jälkeen reagointi, oikean suunnan valinta ja hyvin pian ensimmäisen kepin bongaus. Onnistumisen mahdollistamiseksi käsilaappaisut jäljen nosto kohtaan ja laapin maata ehkä metrin matkan oikean suunnan vahvistamiseksi. Keppi noin 50m päähän tästä, siihen myös käsilaappaisut maahan, että reagoisi.

Toteutus: koira eteni janalla suoraan, reagoi jälkeen hyvin, tarkasti takajälkeä 5 metriä ja kääntyi itse oikeaan suuntaan, lähti varmasti ajamaan jälkeä, ei löytänyt keppiä ja oltiin jäljen lopussa hyvin pian. Vähän hömä tilanne, mitä en osannut ajatella ollenkaan. Ei löydetty sitä keppiä vaikka hetki katseltiin. Höh!

No onneksi oli se toinen jana. Tässä olin katsonut janan polulle, jäljen nostokohtaan oli varmasti se 50m, mutta jos koira etenee luonnollisesti polkua pitkin, se kohtaa jäljen, jossa polulta käsilaappaisut oikeaan suuntaan, myös tässä jäljestystä tiedossa noin 50m ja siellä keppi, jossa käsilaappaisu kepin alla.
Toteutus: Edellisestä jäljestä johtuen Aron pisti janalla ison vaihteen päälle, mun olis pitänyt jarruttaa. Se meinaan laukkasi janalla, eteni suoraan, mutta paineli takajäljelle. Käänsin koiran pois sieltä ja koira jäljesti hyvin ekalle kepille, jonka nyt nosti ja leikittiin kepillä sitten autolle saakka.

Joten vaikka miten hyvin suunnittelin, ei kumpikaan ollut nappisuoritus. Joten pitänee vielä miettiä miten tehdään onnistunut jana, oikea suunta ja ekan kepin nosto. Aronin jälkivire ei onneksi ole kärsinyt näistä meikäläisen treenihimoista, näytti oikein innokkaalta tähän hommaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti