Aamusella koirat autoon ja suunta kohti Ylöjärveä, Pian ja Hannan kanssa metsätreenit ohjelmassa. Kiitos vielä Hanna ja Pia!
Elvis pääsi hommiin, nimittäin jäljentekohommiin. Sekä Tupla että Hui halusivat jäljilleen vähän lisä-äksöniä ja Elvis lähti mukaan tekemään niitä. Tallattiin Elviksen kanssa yhdessä siis Tuplalle ja Huille jäljet. Jälkimaasto oli erilaista mitä yleensä, me jäljesteltiin sellaisella alueella, jossa kulki paljon ulkoilijoita ja koiran lenkittäjiä, meidän jäljet lähtikin ihan jonkun koulun nurkilta. Ja hyvän sään vuoksi niitä kulkijoita kyllä olikin. Aivan loistava treenipaikka siis ja ihmettelenkin, että miksi yleensä haluan mennä treenaamaan jonnekin hevonkuuseen toivoen, ettei kukaan muu ole siellä. Ja kuitenkin jäljet kokeissa ei välttämättä ole missään hevonkuusissa. Onhan se silloin koirallekin reilumpaa, kun sitä on jo treeneissä tehty, että jälkeä ajetaan vaikka siitä olisi juuri kävellyt joku tai jonkun koira. Jälkimetsät eivät vain ole jälkikoirille tarkoitettu. Joten onneksi mulla on kivoja treenikavereita, joiden ansiosta tänään jäljestettiin lähellä ihmisiä. Ja itse maasto oli kivaa :-)
Aronin esineruutu oli erilainen myös mitä yleensä. Vasenlaita ruudusta oli rytölää ja oikea laita kulki nurmella, koulun seinä oli oikea reuna. Aloitin pistottamisen vasemmasta etureunasta, kaameeta lähettää koira ryteikköön, josta ei näe yhtään, mitä siellä tapahtuu. Aron lähti hyvin ja hetken päästä palasi vasemman takakulman esine suussaan. Lähti reippaasti ja tuli hyvällä vauhdilla takaisin, voisi kuvitella, että laukkasi lähes suoraan sinne, minne sen lähetin. Sitten uusi lähetys keskeltä ruutua, sinne se taas paineli ja meni hetki ja toinenkin ja jes, sieltä tuli Aron keskiesine suussaan. Onpa hieno! Sitten sille nurmiosuudelle, nyt lähti lujaa ja suoraan, paineli nurmen yli takarajalle, esine oli siinä nurmella, tarkasti takarajaa, kävi ruudun keskelläkin. Uusi pisto ja meni ihan koulun seinän laitaa taas suoraan taakse, eikä vieläkään esinettä. No vielä kerran, nyt meni esineestä ohi, mutta sitten tuli haju ja paikallisti esineen siitä nurmelta, hyvin tehty! Oli siis ihan hyvä ruutu, jatketaan harjoittelua seuraavalla kerralla taas jonkun ihan erilaisen ruudun kanssa.
Sitten melko pian Hannan tekemälle jäljelle: Aron etenee janalla suoraan, tää on hyvä juttu. Mutta etenee vauhdilla, reagoi hyvin jälkeen, tarkasti jälkeä metrin verran oikeaan suuntaan ja sitten vaihtoi suunta takajäljelle. Voi että mua ärsyttää noi takajäljet. Käänsin koiran sieltä pois ja jäljestys alkoi oikeaan suuntaan. Aluksi vauhtia piisasi, muistan kuinka jarrutin vauhtia liinalla, mutta ekan kepin yli mentiin varmaan ihan vauhdin vuoksi, itse huomasin tuon kepin, joten taskuun se oli tullut, jos kokeessa oltaisiin oltu. Tästä eteenpäin Aronin vauhti laski ja oltiin ehkä siinä normaalissa tahdissa. Jäljesti ihanasti, varsinkin vähäkasvillisilla kohdilla. Uusi oranssi jälkiliina tuntui hyvältä käteen ja mikäs siinä perässä kulkiessa. Aron nosti tästä eteenpäin kaikki kepit (4 kpl) ja kepit oli aika pikkutikkuja ja silti ne nousi, joten tästä pisteet Aronille, olen saanut sen keppimotivaatiota parannettua.
Jäljellä oli muutama haaste, pohja oli ihanaa sammalta, sellaista harjua, mentiin rinnettä ylös, välillä rinteessä sivusuuntaan, eli vaihtelua. Ylitettiin lenkkitie, jossa juuri oli 4 hengen seurue tulossa, mutta Aron puksutti kuin juna tässä kohtaa lenkkitien yli, tien toisella puolen oli terävä kulma, josta mentiin pitkälti yli, mutta koska en tiennyt yhtään missä jälki kulkee, en voinut mitenkään auttaa ja Aron ratkoi tilanteen itse, tuli vähän takaisin päin ja nosti jäljen siitä, taas tultiin lenkkitien yli ja matka jatkui takaisin päin. Jossain toisessakin kulmassa meillä oli tarkistelua, joten kulmajuttuja pitänee miettiä. Ylipäätään hieno suoritus Aronilta, oli oikein tyytyväinen.
Takajälkeä oli tänään kaikilla koirilla, joten miten saisi onnistumisprosentin noissa paremmaksi?
Illemmalla nähtiinkin Miinu ja Bertta Hakametsän jäähallin nurkilla. Olin aikaisessa liikkeellä ja ehdin ennen Miinun tuloa tekemään hyvät alkukävelyt, rakentaa ruudun ja muut törpöt sekä treenailla seuruuta. Kyllä se seuruu oli taas vaikeeta. Ja varsinkin jos sillä aloittaa. Tein vaikka kuinka monta pätkää ja vapautin frispiin perään sitten kun alkoi kelvata. Erikseen tein myös seuruusta jääviä, mutta niin, ettei Aron voinut yhtään tietää missä kohdin niitä tulee. Lähinnä seisomisen ja istumisen erottelua, kerran ainakin teki väärän asennon, mutta 5 muuta onnistui.
Sitten kun Miinu tuli teki Aron omalla vuorollaan mukavia juttuja.
Ruututreeniä tehtiin kahden ruudun kanssa. Merkiltä oli yhtä pitkä matka molempiin suuntiin ja molemmin puolin siis ruudut. Koska treenin kohokohta oli se hetki, jolloin koira on merkin takana ja kuuntelee kumpaan ruutuun mennään, oli lelu siinä ruudussa valmiina palkkana, jonne piti mennä. Ensimmäinen ruutu merkiltä oikealle tosi hyvin, toinen ruutu oli vasemmalle, vein välissä vaan pallon sinne valmiiksi ja Aron näki tämän, ja tämäkin ruutu onnistui hyvin. Kolmas ruutu oli taas oikealle, nyt siellä ei ollut lelua palkkana. Pia tämän joskus huomasi, että jos on tehty ruutua, missä on lelu, on näiden jälkeen tyhjä ruutu koiralleni vaikeampi. Lähti nyt merkiltä just oikeaan suuntaan, mutta kun on lelu mielessä, menee ruudun vasemmasta laidasta sisään ja asettuu huonosti ruutuun, nyt taisi joku tassu olla ruudun ulkopuolella. Onneksi on harjoiteltu vähän tätä korjaamista ruudussa ja nyt sanoin uuden ruutukäskyn, jolla Aron astuu pari askelta eteenpäin ja näin sain sen hyvään kohtaan ruutua. Kävelin ruutuun ja palkkasin sinne narulelulla.
Jatkettiin ohjatulla, tehtiin liikkuroituna koko setti ja haettiin oikea. Aron teki koko liikkeen niin hyvin kuin nyt osaa. Merkille meno voisi olla aina parempi, mutta meni sinne ja lähti ihan oikealle kapulalle, toi tosi hyvin, mutta näissä oikealta tuonneissa ei osaa tulla suorana eteeni. Tiesin tämän ja tiesin senkin, että nyt ei ole oikea aika nipottaa tuosta. Luovutus kapulasta tosi hyvä, ei ennakoinut mitään ja palkkasin siihen eteen. Nätti suoritus!! Jostain syystä suuntakäskyt ovat asentuneet Aroniin hyvin, ei ole pitkään aikaan tehnyt tässä enää virhettä eikä keskikapulalle menojakaan ole sitten tullut. Voin olla tästäkin edistysaskeleesta tosi tyytyväinen.
Sitten tunnari, joka oli niin koemainen kuin vaan voi olla, tehtiin nimittäin Miinun uusilla kapuloilla. Sitä omaa en pidellyt yhtään kauempaa kädessä kuin säännöt sanoo ja hyvin Aron meni kapuloille, meni suoraan keskelle riviä ja taisi haistaa heti oman, jonka nosti eikä epäröinyt, hyvä tuonti ja luovutus, palkkaus taas eteeni. Tästäkin voin olla todella tyytyväinen. Kolme onnistunutta tunnaria vuorokauden sisällä. Ehkä tää liike voi jäädä nyt odottamaan ensi viikonloppua.
Ja ihan loppuun yksi seuraamispätkä, jota Miinu sai arvostella. Liikkeellä lähtö, vähän matkaa suoraa, yksi kulma vasemmalle ja vähän suoraa, liike seis. Tämähän onnistui ihan kivasti, joten treeni oli pakko lopettaa tähän, koska tää oli nyt hyvä. Aron sai makkaraa ja lelua. Pääsi vielä treenien jälkeen puolen tunnin kävelylle Miinun ja Bertan kanssa. Kiitos Miinu kivoista tokoiluista!!
Olipas treenirikas päivä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti