Tänään Aronin kanssa canis-areenalla toista kertaa, teemana nuo aksaamisen alkeet. Viime kerta meni oikein kivasti ja reenistä jäi hyvä fiilis, joten mentiin hyvinkin innolla tänään aksailemaan.
Homma aloitettiin ensin pituus-esteellä, jonka takana oli nami lautasella. Helppoa, sanoi Aron ja hyppäsi pituuden niin oikealta kuin vasemmalta ohjattuna.
Sitten vuorossa oli pussi, jonka jokainen otti yksi kerrallaan. Oltiin Aronin kanssa pienen hallin toisessa päässä ja toisessa oli collie, joka ei halunnut mennä pussiin, sepä päätti tulla Aronin luo ja sen omistaja ei ihan heti saanut sitä colliet pois Aronin luota, eikä minun ollut sitä edes helppo häätää pois meidän kimpusta, sen collien hampaatkin taisin nähdä. Ja juuri kun olin saanut Aronin viimeksi uskomaan, että kenestäkään muusta ei tarvitse välittää. Joten siitä eteenpäin Aron oli kireä kuin viulunkieli. Voi ärsytyksen määrää. Jatkossa mentiin sitten ulos hallista aina kun se collie oli suoritusvuorossa ja ne meni ulos, kun me oltiin suoritusvuorossa.
Itse tehtävä oli tänään kahden putken ja neljän hypyn pikkurata, joissa rimat oli alhaalla. Vasemmalta ohjattuna sujui oikein mallikkaasti, oikealta ohjattuna olikin jo vaikeuksia, tokokoirana Aron tulee niin mielellään sinne vasemmalle ja on tosi epävarma, kyselee koko ajan ja jopa haukkui. Ja enhän minä osannut edes ohjata, olin aivan totaalitumppu. Pitäis liikkua suorassa. Se oikea on minullekin sama asia kuin että pitäisi vaikka kirjoittaa vasemmalla kädellä nimi paperiin. Ärsytys toisen kerran
Sitten me ei taidettu tunnin aikana muuta tehdäkään. No Aron teki temppuja silloin kun muut suoritti ja harjoiteltiin pääkky-käskyä tai tokon vasemmalle käännöksiä, kontaktia tms. Mutta ei nyt mitkään voittaja-fiilikset kyllä nousseet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti