Lentsun tokoviikonloppu osa 2.

Alla olevissa kuvissa työn alla sivulle tulemista:






Majoituin koirien kanssa Outin jumalattoman isoon taloon Piikkiöön ja isolta se tuntui, koska siellä ei ollut ketään kotona. Partikset olin jo aamulla käynyt viemässä Outin talon yläsiipeen ja heti kun koulutuksen päättyivät, lähdin vielä kaikkien kanssa tekemään tunnin lenkin tutustuen Piikiöön. Vettä alkoi sataa kuin esterin sieltä takaisin tullessa. Nukkumaan menin aikaisin, sillä Piikiön sateinen ilta näytti hyvin hämärältä. Aron ei nukkunut niinkuin kotona ja reenit jatkuivat klo 9 seuraavana aamuna Kupittaalla.
Aron oli jo virityksissä jotenkin kovin ääntelevä ja levoton, enkä uskaltanut herätellä sitä kunnolla leluseuraamisilla, ennen meidän koetta. Olis kannattanut vaan. Meidän avoluokkalaisten koe sisälsi seuraamisen, hypyn ja kaukot. Myös kehäänmeno ei onnistunut niinkuin oikeassa kokeessa, sillä Lentsu teki kaikille kehätarkastuksen tässä vaiheessa, normaalistihan yksilösuorituksiin mennessä ei enää koiraa tarkistella. No seli seli, mutta Aronin seuraaminen oli huonoa. Se kulki kuin unessa. Ensimmäinen vasemmalle käännös meni meidän törmäillessä ja ei päästy näyttämään lainkaan meidän tasoa. Lentsu sanoikin, että Aron heräsi vasta viimeisessä perusasennossa.
Siitä siirryin hypyn eteen, tässä en oikein tiennyt mikä kohta esteen edessä olisi hyvä, ihan sama homma oli myös meidän virallisessa kokeessakin viikko sitten. Vaihdoin vähän paikkaa ja sitten liikkurin mukainen toiminta, hyppy-käskyllä koira hyppäsi aivan oikealle vinoon, takaisin hyppyyn vaati vartalo-avun, että edes hyppää ja kun tuli vinossa, istui myös vinoon eteeni ja lopun perusasentoon siirtyminen oli sitä meidän tasoa eli huono. Voi jestas, istui sentään esteen taakse käskyn käytyä.
Tästä kaukoihin, nää me osataan ja tehtiin ihan kympin arvoisesti. Tämän jälkeen tein kisapalkkausta eli kehuin koiraa ja liikuin itse ja vasti sitten viivellä tuli namit taskusta.

Kaikkien koesuoritusten jälkeen tehtiin paikalla-olot. Aloitettiin istumiset. Ei olla Aronin kanssa tehty kuin yksi paikalla istuminen kesäkuussa ja sitä edellinen ehkä huhtikuussa. Joten eihän se nyt jaksanut istua, kävi maahan. Kävin korjaamassa ja vein koiran sitten rivistä pois ennen kuin käy uudestaan maahan. Ei olis kannattanut kokeilla, mutta tämän täytyy tulla jatkoja ajatellen kyllä säännölliseen ohjelmistoon.
Makuu meni rivissä hyvin, kävi käskystä maahan, pysyi, menin muiden kanssa pusikkoon piiloon ja noin 1 min päästä tulin näkyville, jossa olin ajan loppuun, Aron pysyi hyvin. Lentsu antoi myöhemmin palautetta, että tein tyhmästi, sillä oli kuulemma hätävarjelun liioittelua tulla sieltä piilosta näkyviin, Aron olisi kuulemma melko varmasti pysynyt loppuun asti paikallaan, oli ollut niin varman näköinen. Lisäksi me oltiin jo eilen puhuttu näistä makuista, että koiralle helpointa on sellainen makuu, missä ensin ollaan näkyvissä ja vasta lopuksi piiloon. Nythän tein toisinpäin. Onneksi pysyi. Lisäksi sitä Lentsu ei kannattanut, että koiraa käydään välillä palkkaamassa siihen makuuseen ja sitten mennään taas piiloon. Tämä tekee koirasta levottoman ja näihän minä silloin tein joskus heinäkuussa kun tätä liikettä aloiteltiin. Onneksi olen nyt tehnyt fiksummin, eli aina on yksi makuu, jonka x-määräisen ajan olen piilossa ja tulen ja palkkaan koiran ja sen hetken liike on siinä. Myähemmin tehtiin vielä yksi makuu porukalla ja tässä vietin sen 2 min siellä piilossa ja Aronilla ei ollut mitään hätää vaikka sen vierestä haettiin yksi koira jo pois tässä välissä. Eli näillä näkymin avo-luokan paikalla makuu ehtii valmistua Aronilla kokeeseen oikein hyvin.
Reenit jatkuivat yksi kerrallaan ja liike kerrallaan, ensin vuorossa oli hyppy, jokainen sai tehdä siinä Lenstun silmän alla sellaisen hyppyjutun kuin tarvitsi. No mehän haluttiin heti parannusehdotuksia tuohon avo-hyppyyn ja niitä saatiin:
ensin Aron vietiin istumaan esteen taakse siihen toivottuun paikkaan, jonne haluaisin Aronin hyppy-käskyllä hyppäävän. Jätin sen sinne istu-käskyllä ja menin esteen toiselle puolen, sieltä hyppy-käskyllä tämä paluu osuus ja Aron tuli tosi hyvin suoraan eteeni istumaan. Vau. Sitten sama uusiksi, taas yhtä hyvä. Nyt kolmannella lähetin sen esteen edestä hyppyyn ja sinne se meni, missä se äsken istui, eli suoraan esteen takana, sieltä se paluu oli helppo ottaa ja onnistui helposti.
Sitten seuraava kierros sisälsi kaukot, näissä avo-kaukoissa Aron on pätevä ja nyt sen taakse lisättiin kolme ihmistä seisomaan ja ne sai siellä takana vähän rapistella, me tehtiin Aronin kanssa se mitä osattiin eli hyvät vaihdot. Sitten vielä kerran ja nyt tuli neljäs ihminen siihen ja sen tehtävä oli olla ihan lähellä Aronia ja muka tarkkailla tuijottaen, että pysyykö se paikallaan, Aron ei välillänyt häiriköistä ja olin ylpeä pikku-baaronistani. Samanlaisia häiriö-treenejä tehtiin evl-luokkien koirakoille, joskin vielä enemmän häiriten, ihan mielenkiintoisia treenejä. Yksi harjoitus oli sellainen, että Lentsu teki mielikuvitus koiralleen kaukoja siinä vieressä kuuluvin käskyin ja käsiliikkein ja evl-koira piti sitten vaan keskittyä niihin oman ohjaajan käskyihin.

Tämän jälkeen alkoi omat ongelmat kierros yksi kerrallaan. Meillä on yhtenä niistä se edestä sivulle käsky. Tässä Lentsu sanoi, että Aron ei vaan osaa sitä. Tekee jutun virheellisellä tekniikalla, josta seuraa, että se jää vinoon istumaan todella helposti. Minä en tätä ennen edes tiennyt, että tähänkin pitää olla oikea tekniikka. No sen pitäisi mennä niin, että käskyn kuullessaan koira lähtee perä edellä sinne sivulla, ns peruutus sivulleni. Nyt Aron lähtee pää edellä ja tekee sitten kiepsahduksen, jolloin se ei vaan osu oikein. Joten tehtiin uutta tekniikkaa, mutta Lentsu sanoi, etten saa tätä kisavalmiiksi seuraavaan kokeeseen enkä saa sitten olla vihainen Aronille, kun se ei osaa sitä.

Viimeiselle kierroksella totesin, että Aron on tehnyt nyt jo niin paljon ja itsekin olin jo väsynyt, että ei ole reilua enää vaatia Aronilta mitään ihmeitä. Olisin halunnut ehkä näyttää meidän merkkiä, mutta tiesin, että tässä vaiheessa viikonloppua se ei enää olisi mitenkään vauhdikas tai täpäkkä. Joten pyysin vain henkilökohtaista palautetta, että missä ollaan hyviä, missä huonoja, mitä pitää tehdä lisää ja mitä ei ainakaan pidä. Lentsu mietti hetken ja sitten tuli hyvä palaute: Aron teki kaiken mitä osasi hyvin, se mitä se ei osannut, se ei tehnyt hyvin. (erittäin ymmärrettävää), itse sain palautetta, että nyt en saa alkaa hinkkaamaan avo-luokan koetta varten vaan avoa vaan reenit on pidettävä kirjavina ja kaikkea on harjoiteltava. Aronin treeni-iloa ei saa tappaa nyt kokeen lähestyessä. Minun pitää myös olla rohkeampi ja eikä pelätä epäonnistumista, kaikki epäonnistuu joskus vaikka kuinka hyvin miettisi näitä juttuja. Jos Aron nousee paikallamakuusta, se ei ole maailman loppu. Enemmän temppuja ja enemmän yhteistä hauskuutta, viikkoa ennen koetta meidän pitäisi vaan uskaltaa pitää hauskaa, sillä Lentsu sanoi, että avo-ykkönen kolmen viikon päästä on meille aivan mahdollista, jollen nyt päätä hinkata sitä liikaa. Aron oli Lentsun mielestä hyvä koira ja sen koulutus on hyvällä mallilla.
Joten viikonloppu oli tosi antoisa, tosi kiva reeniporukka, erilaisia koiria ja rotuja. Lentsu oli kannustava ja hänen silmänsä muokata koiria ja niiden ohjaajia oli huikea. Jokainen koirakko sai ihan erilaisia ohjeita ja kaikkiin juttuihin tuntui olevan enemmän kuin useampi vaihto-ehto. Suosittelen siis kaikille vastaavaa viikonloppua, jos niitä vaan pidetään. Ja Lentsu toivotti meille treeni-iloa ja sitähän löytyy.