Tänään kävin reippaalla lenkillä työpäivän päälle Aronin ja Elviksen kanssa. Juu minulla oli yksi työvuoro ja nyt alkaa viikon loma. Jes. Mutta reipas lenkkimme oli noin 8 km pitkä ja juoksin siitä noin puolet. Viime kesänä ostetussa juoksuvyössä ja valjaissa Aron vetää naru piukkana, Elvis ei halua vetää, mutta juoksee mielellään Aronin rinnalla. Ja tein lenkkiä vähän porastetusti, että ensin 10 min kävelyä, vartti juoksua, vartti kävelyä ja sitten taisi tullakin jo melkein 20 min juoksua ja tämän jälkeen loppukävelyt ja tasaantumiset kotiin, kaikkiaan siis 1½h noin kestävä lenkki. Pojat tykkäs. Tavoitteena on alkaa nostaa ainakin meikäläisen kuntoa ja yritän pitää juoksua yllä nyt joka viikko.
Olen aloittanut myös tokovihkon pitämisen. Heh siellä on oma sivu Aronin tunnareille, sillä tunnaria pitäisi nyt yleistää niin, että tekee se liikkuri mitä tahansa siellä kokeessa, ajatus "meidän tunnari ei ole liikkurista kiinni". Eli tunnaripäiväkirjassa seuraan, että käymme läpi erilaisia tunnareita kuten liikkuri koskee kapuloihin, liikkuri vie kapulat käsissään, kapuloissa eri ihmisten hajuja, kaikki kapulat on meidän vanhoja, kaikki kapulat on meille ihan vieraita jne. Näitä seuraamalla me ollaan siis ehkä joskus siinä tilanteessa, että mikään muuttuja ei sekoita koiraa. Tokovihossa löytyy sivu myös uuden idarin eri asentovaihtoehdoille, samoin kaukokäskyjen eri sarjoille. Tokovihko jee!
Päivän reeni oli pääsääntöisin vaan sisällä, sillä harjoittelin maasta seisomaan nousun tekniikkaa, missä takatassut ei liiku eteenpäin lainkaan. Huomasin, että siirtymää helposti tulee, jos olen kaukana. Petra sai toimia tassutarkkailijana. Ja sitten pähkäilin, että miten ottaa etäisyyttä niin, että koira voi onnistua. Laitoin pallon Aronin takapään kohdalle sivuun ja jos teki oikein ylösnousun, vapautin pallolle ja näin saatiin monta onnistunutta ylösnousua, missä tassut ei siirtyneet paikoiltaan yhtään.
Tuo intervallityyppinen lenkkeily on kyllä kivaa, tulee vaihtelua ja huomaamatta tulee juostua :)
VastaaPoista