voihan tunnari

Aronin tunnari ei nyt toimi. Ilmeisesti se, että Petri eilen käsitteli meidän kapuloita sotki Aronin ajatusta tunnarissa. Tänään tein nimittäin kotipihaan ensin yhden tunnarin, missä toi väärän, uusinnalla toi väärän. Voi himputti. Hain sisältä kapuloita, jotka ovat ihan hajuttomia ja näistä osasi etsiä sen oman. Mutta niistä kapuloista, missä on mieheni hajua, ei osaa sitä erottaa. Mitenkähän tässä nyt etenisi?

Ja tilannehan eteni. Tunnen itseni niin ääliöksi!
No matkalla illan maneesireeneihin soitin Miinulle lähinnä kysyäkseni ensi viikonlopun maajoukkuekarsinta tokokokeen aikatauluista (meinaan mennä yleisöksi) kerroin samalla tuosta tunnarista. Miinu vastasi lähes samaan tapaan kuin Piakin kommentoi, että oman perheenjäsenen haju on vaan liian vaikea Aronille ja tuskin koskaan mieheni toimii meille kokeessa liikkurina, joten aika epätodennäköistä on, että kyseinen tekijä haittaa meidän tunnareita kokeessa. Joten Miinu käski unohtaa koko jutun ja keskittyä sellaisiin realistisiin tunnaritekijöihin. Eli naapurit vaan hypistelemään kapuloita. Näistähän Aron on osannut erottaa sen oman. Hakkaan päätä seinään ja mietin, miten ihmeessä me ollaan päästy edes näin pitkälle kun oon niin urpo. No elämä jatkuu ja jätetään koko juttu nyt siihen :-)

Mutta illan maneesireenit. Viime kertaisesta vähän huono muistikuva, kun Aron siellä niin kovasti äänteli.
Mutta reenit alkoivat paikka makuulla ryhmässä. Ryhmässä taisi maata 5 bc:tä ja jätöt ja paluut tehtiin evl-tyyliin. Palkkailin Aronia alussa siitä, ettei mene maahan muiden käskyllä ja meni hyvin omalla, pysyi koko makuun hyvin, paluussa ennakoi istumista, nousi toisen koiran istu käskyllä.

Tästä jatkoin bh-paikalla makuuseen. Riikka tuli meidän tarkkailijaksi ja minä oli selin koiraan, Riikka kertoi miltä Aron näyttää ja kaikkiaan Aron makasi 7 min ja tänä aikana kävin kolme kertaa palkkaamassa. Maneesissa reenasi Aronin silmien edessä kolme eri koirakkoa ja Aron pysyi hyvin. Ensimmäisen palkkauksen jälkeen nousi ja meinasi lähteä mukaan, mutta Riikka sanoi, että jätin epäselvästi. Kaksi muuta palkkauskertaa pysyi ja kaikkiaan saimme levollisen makuun aikaiseksi.

Tämän jälkeen tehtiinkin sitten tunnari, tosin hetken odottelin meille liikkuria, Riikka oli ensimmäinen vapaaehtoinen ja Riikan liikkuroimana, omat hajuttomat kapulat ja Aron haisteli kaikki ja toi oman. Siinä vaiheessa kun Riikka laittoi kapuloita, oli Aronin selän takana tosi levotonta, koiria tuli sisään ja ulos ja epäilin jo hetken, pystyykö Aron näissä häiriöissä keskittymään tunnariin. Mutta pystyi, haisteli kapulat, ja poimi sieltä yhden, se oli oikea! Kehuin vuolaasti siitä oikeasta ja vasta viiveellä namia taskuta. Kisapalkkauksen harjoittelua siis. Tästä Riikka oli kyllä sitä mieltä, että nopeemmin se palkka esiin.

Tämän jälkeen kävin tekemässä vielä vähän kaukokäskyjä ja paras vinkki saada Aron keskittymään siihen hommaan on jättää pallo sen takatassujen kohdalle. Se ei näin pyri yhtään minua kohti ja jotenkin keskittyy paremmin. Etäisyys koiraan oli 10 askelta ja ensimmäinen istuminen oli hyvä, tästä palkka, istumisesta etu taas tänään ei onnistunut, tässä hötkyili. Sitten se pallo takapään kohdalle ja yksi maasta seisominen, hyvin, päästin pallolle sekä loppuun seiso-maahan ja tämän jälkeen pallolle.

Ihan viimeiseksi kävin viemässä Aronin näkemättä pallon ruutuun valmiiksi ja hyvän mielen liikkeeksi yksi ruutuun meno, jossa oli pallo. Jes. Hyvältä tuntui ja tähän oli hyvä lopettaa.