Vuosi on hyvä aloittaa Kana-areenalla treenailemalla. Olimme varanneet 3 tuntia Kanalasta aikaa Annan kanssa ja kumpikin ehdotti kaveriansa mukaan seuraksi, joten treeniporukkana oli Anna ja Pipsa& Nelli, Saija ja belgi Eva, Miinu ja Bertta ja minä Aronin kanssa. Hyvin ehdittiin tehdä kaikenlaista 3 tunnissa. Sitä ennen oltiin kuitenkin jo hyvissä ajoin Miinun kanssa paikalla ja käytiin reilu ½tuntinen ensin kävelemässä Längelmäen ympäristössä ja Aron sai juosta Bertan kanssa lämmittelyksi. Oli hirmu kiva huomata, että Aron tykkää tytöistä eikä sano mitään, vaikka sen auton takaosaan tuupataan Bertta. Kyseinen pariskunta matkusi oikein nätisti niin mennen ja tullen.
Aron aloitti ruututreenillä, ruutuun meno merkin kautta, palkka apuhenkilöltä suoraan koiran eteen ruutuun. Ensin vain yksi merkille meno, mutta koska häiriömerkkejä oli ympäristössä eksyi Aron ensin väärille merkeille. Sitten saimme merkattua, että se edessä oleva merkki ja tämän jälkeen Aron meni kohti merkkiä, sieltä ruutuun, taisi mennä ruutuun ihan suoraviivaisesti, vähän alki himmailemaan ruudun eturajalla, mutta pysäytin kuitenkin ja pysähtyi ruutuun, melko eteen. Palkka tuli vähän yllätyksenä tässä Aronille, sillä minun olisi pitänyt sanoa jes-sana heti seis-käskyn jälkeen. Jes jäi sanomatta ja Aron sai pallonsa yllätyksenä.
Tästä jatkettiin merkin kautta ohjattu nouto vasen ja tätä Aron ei muistanut nyt ollenkaan. Meni merkille ravilla ja käskystä vasen ei kääntynyt yhtään vaan paineli suoraan keskimmäiselle kapulalle. Uusinnalla oltiin otettu keskimmäinen kapula pois ja olis mennyt taas sinne, mutta korjasi sitten vasempaan ja toi oikean. No pitänee ensi viikolla taas muistella käännökset vasen ja oikee, on pitkä aika kun ollaan viimeksi vasen tehty ylipätään.
Aronin treeni jatkui seuraavalla kierroksella bh-kokeen tunnelmissa. Aron meni paikkamakuseen ja tässä maahanmenoon käytään ihan maahan-käskyä, jota käytän vain ja ainoastaan pk-tottiksen makuussa, tokossa on pelkkä maa ja jättökäsky paikallaoloon on paikka. Tässä kuin ei saa sanoa enää jättökäskyä erikseen kuten tokopuolella, joten maahan tulee toivottavasti jatkossa kertomaan, että nyt ollaan maassa vaikka mitä tapahtuisi silmien edessä. Miinu tarkkaili Aronia, minä olin koiraan selin ja näin minun ei tarvinnut kurkkia, että miten se koira nyt on. Ja häiriöksi treenailemaan tuli meille uusi belgi, joten Aronin ei nyt auttanut kuin maata rauhassa paikallaan. Kävin muutaman kerran palkkaamassa ja Aron oli koko makuun hyvin rauhallinen, vähän se katseli kai Miinua, mutta muuten tasaisen hyvä suoritus.
Tästä oli hyvä jatkaa henkilöryhmän treenaukseen. Seuraamista en ole moneen viikkoon uskaltanut edes ajatella, jo pelkkä sana saa vatsan kääntymään ympäri. Nyt en aloittanut seuraamista perusasennosta vaan vauhdista ja taisin lykätä aina namin suuhun kun sanoin seuraa, ettei koira pääsee piippaamaan tässä. Palkitsin koiraa tiheään makupaloin ja aina vapautukseen se sai pallon. Asenne oli henkilöryhmään hyvä ja pääsiköhän se kerran tai kaksi sanomaan piip, mutta muuten meni hyvin. Kävelin reippaana ja kieputtiin 3 ihmisen ympärillä. Tästä jäi hyvä mieli.
Sitten jatkettiin koko porukan paikkallaolo treenillä. Ryhmään tuli siis Aron keskelle ja tytöt Pipsa ja Bertta vierukselle. Käytiin läpi evl:n jätöt ja paluut, sitten paikka istuminen 1 min minun ollessa hetken piilossa ja loppuun paikkamakuu 4 min minun ollessa piilossa. Nämä meni oikein hyvin. Ainoastaan evl-paluussa Aron ennakoi istumiseen nousemista. Paikka-makuun jälkeen muistin oikein käyttää kisapalkkausta eli ihan selkeä suullinen rallatus ja vasta selkeän kehumisen jälkeen narupallo. Tarvisin sellaisen muistutus kyltin joka kerta, että käytä ensin kisapalkkaa!!
Paikalla-olojen jälkeen Aron oli ihanan tasaisessa ja rauhallisessa mielentilassa, joten tähän väliin oli hyvä ottaa tunnari. Kapuloina oli omat, joskus käytössä olleet kapulat. Miinu oli liikkuri, joka teki meille 10 kapulan ympyrän ja kapulat oli kyllä melko lähellä toisiaan. Tehtiin kokeenomaisesti ja Aron kiersi kapula-ympyrää vasempaan suuntaan haistellen, oman kohdalla se nappasi oman ja toi sitä minulle, tässä vaiheessa hihkaisin jessit, sillä tällä erää riitti vain onnistunut haistelu ja oman valinta. Miinu sanoi, että näytti siltä, että kahta kapulaa ennen Aronin nenään tuli jo haju, sillä se oli kiihdyttänyt nenäänsä kohti sitä omaa. Joten hyvä onnistunut tunnari. Se mikä viimeksi tehtiin liikkurin kanssa, meni ihan pieleen, joten tämä nosti taas itsetuntoa, kun tuli onnistunut suoritus. Hyvä mieli jatkui siis.
Tästä jatkettiin kaukoihin. Selvästi hommassa on vielä paljon tekemistä, mutta asenne oli oikea. Helposti tuli nyt yhden tassun turhia siirtoja, joten yksittäisiä tekniikoita pitää vielä vaan vahvistaa. Ja maasta seisomiseen tuli tänään monta askelta eteenpäin, ainakin yhdet etu ja taka-käskyt onnistui. Mutta huomasi, että tein ehkä muutaman siirron liian pitkään, sillä homma vaatii keskittymistä ja Aronin keskittyminen alkoi loppua kohti herpaantua. Joten yksi varma onnistunut siirto ja hyvä on.
Aron vietti tässä välissä lepohetkeä mökissään (kevythäkki) joka on kyllä taivaan lahja treenivuorojen välissä. Se on siellä melko hiljaa ja nätisti :-) Lepohetken jälkeen olin suunnitellut vauhdikkaamman ja hauskan treenipätkän, jossa ensin piti kiertää kahta siivekettä, ensin kierrä-käsky vasemmalla edessä olevalle siivekkeelle, sieltä kierrä oikee ja vasta tämän siivekkeen jälkeen minua kohti oleva suora, vähän niinkuin luoksutulosuora. Tällä suoralla otin pari läpijuoksua, sitten merkin kohdalle yhden seis-käskyn ( oli tosi hyvä) ja seuraavalla kerralla maahanmenon. Sitten luoksetulo liikkeen omaisesti, missä eka toppi hyvä, seisomisesta erikeen tule-käsky, mutta tässä ennakoi niin paljon, etten antanut käskyä, vaan haettiin uudestaan vauhtia. Uusinnalla sitten yksi maa-käsky, jota noudatti kyllä.
Tämän jälkeen jatkoin vielä metalli-esinetreeniin, jossa Aron pitelee metalliesinettä niin kovin kevyellä otteella. Sen saattaa kuulla, kun Aron laukkaa metalli-esine suussa, kun se hampaiden välissä keikkuu. Joten tein kahden esteen matalan hyppysarjan, Aronille suuhun metallinen jäätelökauha ja siinähän täytyy pitää suu todella supussa, jos meinaa hypätä pienen jumppasarjan jäätelökauha suussa. Ja ensinhän se tippu heti silleen. Uusinnalla ote vähän tiukkeni ja kauha pysyi suussa. Lopuksi tehtiin ihan hyppynoudon tyylinen juttu, jossa piti hypätä näiden kahden hypyn kautta metalliesineelle ja tuoda se minulle. Melko hyvä suoritus, Miinu kuuli vähän metallin kalahtelua suussa, joten ote voisi olla vaan tiukempi. Tähän tiukkaan puruotteeseen sain nyt innostusta Miinulta, joka on osannut kouluttaa Bertalle tosi hyvän ja tiukan kapulan pidon. Tekivät sitä kuulemma aina ruokakupilla, joten yritetään mekin ottaa tämä nyt ohjelmistoon. Siinä kriteerinä on, että koiran pitää purra kapulaan tiukemmin kiinni, kun vedän sitä pois suusta. Kokeillaan, toki tänään ruokakupille pääsee, jos tekee ihan pienen vedon kapulalla.
Ihan loppuun katsottiin vielä Annan kanssa Aronin puomia ja sen kontakteja. Näissä minun pitää tiukentaa linjaa, että kontakti todella otetaan eikä puomille edetä ilman lupaa, eli reenataan ylösmenoja ja sitten loppuja. Nyt jos pallo oli valmiina kontaktin edessä, ampui Aron kontaktin yli lelulle, joten lelu tulee seuraavissa harjoituksissa vasta vapautuksen yhteydessä esiin. Ja lelu loppuun sen vuoksi, että oppii etenemään suoralinjaisesti eteenpäin puomilta. Tavoite on, että ota-käsky tulee itsenäiseksi suoritukseksi, nyt tällä hetkellä on vielä riippuvainen käden liikkeestäni. Mutta nyt tiedän, mitä maanantaina harjoittelen, kun mennään Petran kanssa pariksi tuntia äiti-lapsi treeneihin.
Hyvä mieli jäi tästä kerrasta, kun joulukuinen koetreeni oli vaan niin katastrofi. Aron oli superkiva ja meillä oli kivaa. Näissä merkeissä tätä vuotta on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti