Eilen nähtiin Pian kanssa unelmien jälkimetsässä. Lähdettiin samantien tallaamaan jälkiä ja tein Tuplalle kivan jäljen. Pia teki Aronille jäljen tien toiselle puolen, hiukan se oli lyhyt, mutta tärkeintä meille on nuo vieraat jäljen, tuntematon jana ja ne kepit.
Aronin jana oli ryteikössä, itse ajattelin, että tuonneko lähetän koiran, mutta onneksi Aron ei ihmettele mitään ja paineli suoraviivaisesti metsään, nosti sieltä jäljen oikeaan suuntaan ja tämähän oli jo puoli voittoa. Sitten ekalle kepille hyvällä vauhdilla. Tämän jälkeen jäljestysvauhti tasaantui, mutta eteenpäin mentiin. Keppejä nousi 4/5, yksi välikeppi jäi sinne metsään.
Himo jäi kyllä jäljestää lisää, meidän jälkitreeneissä saisi olla kyllä pääpaino noissa vieraissa jäljissä. Tuntuu, että jos teen itse jäljen, se on aina niin samaa. Ja kun lukee jälkikokeessa käyneiden blogeja, näyttää siltä, että koejärjestäjät kyllä keksivät jäljillä vaihtelua. Juurikin jostain luin, että voittajaluokan jäljellä oli yksi keppi ollut melkein heti, sitten kilometrin pätkä ilman keppejä ja loput 5 keppiä viimeisellä 500 m pätkällä lopussa. Juuri noissa koetellaan ihmistä, tuskin koiraa. Ja nyt kun tein Pialle sellaisen jäljen, missä mentiin ensimmäiset 200 m ennenkuin eka keppi tuli, alkoi Piakin epäilemään, että monenko kepin yli ollaan menty. Eli vaihtelua pitää olla :-)Kiitos Pia mukavista jälkihetkistä, tahtoo lisää!
Sitten iltasella agilityä. Teemana ratatreeni, rata näytti helpolta, ryhmän muut koirakot teki sen helposti, mutta ei ollut helppoo ei. Huomasin, etten ole todellakaan mikään tulevaisuuden toivo agilityn saralla. Vaikka kuinka olen etukäteen päättänyt, että tuossa kohtaa persjättö ja tuossa takaa, käytännössä suunnitelma kariutuu heti ensimmäisten esteiden jälkeen. Ratasuorittaminen muuttuu sellaiseksi pelasteluksi joka esteellä. Valsseilla koiran meno on töksähtelevää, johtuen omasta liikkumisesta, kun en vaan hahmota rataa täydessä vauhdissa. Eli olen kyllä tuon ryhmän urpo. Kiitos Lauralle pitkämielisyydestä. Tuli tunne, että meikä tarvitsee ainakn 5 tuntia agilityä viikossa, että alkais mun aivot suhteessa kehoon ja rataan toimimaan. Aron näytti loistavia kohtia mm. a-esteen alastulokontaktin se tekee tosi varmasti. Kepeillä on nyt jo 4 verkonpalaa pois ja hyvin sujuu. Osasi eilen hyvin hakea kepeille putkesta tullessaan.
Eilen tehtiin alkuverryttelyt juoksennellen canicross-vehkeet päällä, loppujäähdyttelyt agilityn jälkeen ja tunsin, että olipa tehokas päivä takana. Millä mä piiskaan itseni jaksamaan tänään vielä vaikka mitä? Huomenna meillä on jännittävät kokeenomaiset pk-tottistreenit useamman koirakon kanssa, kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti