maanantai 27. kesäkuuta 2011

Jälki nro 20 eli metsätreenien aika

Tänään treenailtiin Pian ja Hanna T:n kanssa Kangasalan metsissä. Olin autoton, mutta kiltisi Aron loikkasi Hannan autoon ja odotteli jälkeään sitten Hannan koira-osastolla.
Todellinen kuntokolmonen oli kyllä lähes 20 asteen lämpötiloissa, kun tein sekä Huin ja Tuplan jäljet, kummalekin voittajaluokan jäljet. Onneksi pääsin valmiiseen esineruutuun ja Aron sai luvan aloittaa. Esineitä ruudussa oli 3, Hannan esineet, ruudun koko täyskisaruutu ja toiveina oli, että yksi esine taakse ja kaksi puoleen väliin ruutua, ei ihan reunoille. Aron lähti hyvin ja toi melko nopeasti ne ruudun keskiesineet, toinen oli pieni my little pony ja toinen oli nahka joku, olisko ollut lompako, sitten lähetin sinne takaesineelle ja Aron teki pitkään töitä, etsi ja etsi ja minua alkoi jo vähän jännittään, että nyt jos se luopuu siitä, tulee tuskaa lähettää se uudestaan sinne taakse. Onneksi Aron oli sitkeä ja etsi siellä takarajaoilla, lopulta pieni sukka nousi ja Aron on ansainnut taskusta herkkuja.

Melko pian kävin ajamassa Hannan tekemän jäljen, oli reilun tunnin vanha. Ajettiin se Aronin kanssa kaksin, kun tiesin janan kohdan ja näin siellä merkin, missä jälki menee. Huono jana oli kyllä nyt meiltä, lähti kuin löysä makarooni, väärää jälkeä oikeaan ja sitten kun kohtaa jäljen, niin takajälki. En nyt antanut ajaa sitä takajälkeä, vaan kehoitin jälki ja koira kääntyi toiseen suuntaan. Ei hyvä!!!
No matka alkoi, eka keppi oli siinä aika likellä, mutta en nähnyt itse sitä lainkaan. Oliko koira hämillään jäljen noston säädöstä, mutta 2 keppi nousi ja siitä eteenpäin mentiin kyllä varman oloisena aina 5 kepille asti. Tämä oli ihan lähellä tietä ja annoin loppupalkan tähän. Jälki oli tähän asti noin 600m. Hanna oli kertonut, että viimeinen kuutos keppi on tien laidassa ja siihen pitää jäljestää tien laitaa pitkin. Onneksi palkkasin ja lopetin tuolle 5 kepille, sillä tuo viimeinen pätkä olisi ollut meille ihan mahdoton. Noin 10 ennen kuin lähdin jäljestämään kävi siinä meidän esineruudulla nainen ison nöffin kanssa, kertoi, että näki ihan varmasti meidän jälkimerkin ja hänen koiransakin kakkasi siihen. Ja kun kävelen sitä tietä sen loppupalkan jälkeen, näen myös sen loppumerkin ja kepin maassa ja ihan sen vieressä iso kakkakasa. Noin 5 m ennen oli tuo koira nostanut varmasti koipeaan, sillä häntä kippuralla myös Aron merkkasi tuon kohdan. Ja kaikenlaiset koiran kuset kiinnostavat Aronia, ihan häiritsevät, joten ei varmasti olisi nostettu tuota keppiä. Aron on ehkä maailman pahin pissojen haistelija ja kyllä rajoitan sitä normi-arjessa, sillä uroshormoonit niin jyllää, mitä enemmän se haistelee pissoja. No eteenpäin sanoi Mummo lumessä :-)

Sitten kuljinkin jo Tuplan jäljen perässä, sen jälkeen Huin jäljen aloitus ja asetuin viimeiselle kepille odottaan tätä jäljestysparia. Hetken siinä sai olla hyttysten syötävänä, mutta lopulta kuului ensin metsän rasahtelua, sitten koiran läähätystä ja lopulta Hui sieltä tuli ja nosti viimeisen kepin.
Kiitos Pia ja Hanna!

Heinäkuun jälkikoekalenteri on aika lyhyenläntä ykkösluokan kokeiden osalta. Hämeenkyröön yritin tunnin verran soittaa, mutta varattua aina vaan. On ilmeisesti lottovoitto saada jälkikoepaikka Suomessa? No tällä viikolla varmistuu, että päästäänkö neliseuraotteluun ja siellä olisi sitten se ykkösluokan koiralle jälkipaikka. Jos jaksaisin odottaa tuota koetta, joka pidetään Nokialla 16.7. Sitä ennen taidan käydä tekemässä nyt vain janatreeniä. Pieni pelko on Aronin motivaation laskusta. Joten jos otetaan vaan janatreeniä ja jäljestys loppuu heti siihen ekaan keppiin, nousee motivaatiokin tuota teemaa kohtaan? Esineruudusta me kyllä selvitään aina sen yhden esineen verran. Tottiksen vaikein lenkki on se metrisen hyppy. Tänään Aron teki vielä illalla hyppytreeniä kotona ja treeni edistyi niin, että pystyy nyt loikkaamaan ilman kosketusta 90 cm esteen. Teki sen ainakin kolmasti onnistuen peräjälkeen, joten lähtiskö se tekniikka sieltä muotoutuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti