Olipas kosteat metsätreenit, märkä metsä jo valmiiksi ja sitten sataa tihkutti koko ajan. Mutta onneksi se ei tunnelmaa hidastanut. Oltiin Hanna Hiltulan kanssa unelmien jälkimetsässä, tosin siitä meinasi tulla helvetin jälkimetsä, kun näin naisen 4 kiinan harjakoiran kanssa kävelevän juuri sinne, mistä Aronin jälki alkoi. Hävetti huudella, että voisitko mitenkään tulla ulkoiluttamaan koiriasi tähän tielle? No nainen ymmärsi asian, mutta tuli sieltä metsästä pois niin, että näin mistä tuli ja toisaalta ihan hyvä, päästäisiin kokeilemaan, että jatkaako Aron sitä oikeaa jälkeä vai sekaantuuko se tämän naisen kulkuun. Se nainen oli vaan huolissaan, että tehdäänkö me verijälkeä, kun tässä metsässä on nähty karhu ja ei kuulemma suosittele tekemään verijälkeä. Pah sanon minä, se yksi karhu mikä liikkui vuosi sitten juhannuksen kangasalla meni kyllä noilla nurkilla, mutta eipä sen jälkeen ole ollut karhuhavaintoja Kangasalla.
Aloitettiin treenit esineruudulla. Ennen Aronia ruudussa kävi Enni ja Heimo. Hanna vei kolme esinettä kaikki taakse ja Aronin ensimmäinen pisto oli hyvä ja tuotti esineen. Tosin juuri kun lähetin sen ruutuun, näytti koiran nenä vasemmalle ja lähtikin siihen suuntaan. Toinen pisto ei tuottanut mitään, kolmannella lähetyksellä paineli iloisesti takarajalle, näytti siltä että meni reilusti yli takarajan, mutta Hanna lohdutti, että ihan siinä takarajan tuntumassa kai meni ja toi sieltä sitten avainnauhan. Tässä oli hyvä esinetreeni.
Hanna oli tehnyt meille hyvän ja pitkän jäljen. Harmi kun ei tiedä kuinka pitkä se oli, mutta tuntui ainakin kilometrin pituiselta. Ilman Hannaa mulle olis tullut jo äitiä ikävä, tuntui, että oltiin niin kaukana jossain. Jälki ehti vanheta varmaan 1½ tuntiseksi ja sitä matkaa siis oli. Keppejä 6 kpl ja keli kostea. Janalla lähetin toisen kerran tänään väärällä hetkellä ja koira ampui vasempaan, otin sen heti miten pois ja uusin lähetyksen, nyt mentiin suoraan, ehkä vähän yli jäljestä ja sieltä koira nosti sen ja lähdettiin oikeaan suuntaan. Harhahomman yli mentiin epäröimättä ja niin matka alkoi. Kaikkiaan 5keppiä kuudesta nousi. Aron vaikutti hyvin varmalta aina kepin kohdatessa, joten se yksi välikeppi oli ilmeisesti keppi nro 5 ja ei vaan osunut kohdalle. Jäljellä oli kulmia, rytöä ja sujuvaa maastoa. Aron jäljesti mielestäni hyvin, melko tasaista vauhtia, ihan muutama pyörähdys ympyrä parissa kulmassa. Viimeisen kepin se nosti varmasti ja oli palkinnon arvoinen :-)
Kiitos Hanna!!
Kein problem :)
VastaaPoista