torstai 16. kesäkuuta 2011

Kentällä ja kotipihassa

Päivän lenkki kohti Kyötikkälää, kävin siellä vähän treenailemassa pk-tottista.
Paikallamakuuseen jääminen on nyt selvästi ongelma, enää ei ole kyse vahingosta. Kun jätän koiran ja kävelen 30 askelta, huomaan Aronin seisovan siellä makuupaikassa. Tänään sanoin ihan selvästi, että maahan ja paikka. Jotakin epäselvää tässä nyt on, sillä kun kauempaa sanon koiralle uudestaan maa, se menee maahan ja pysyy siellä. Päätin, että jatkossa koira saa luvat tottua siihen, että se jää sinne makuuseen vain sillä yhdellä maahanmenokäskyllä. Tokossa jätän aina paikka-käskyllä sinne riviin, eikä ongelmaa tuossa ole koskaan ollut. Ja kun pk:ssa pitää riittää yksi käsky, saa se nyt jatkossa siis riittää.
Tehtiin Aronin kanssa sellaista hyvänmielen treeniä, paljon palkkaa seuraamisesta. Noudossa vauhtipalkkaus ja sitten Aron sai kiertää puuta kapula suussa ja parhaasta vauhdista palkka. Yhden kerran a-este ja tämä oli tosi hyvä, palkka luovutuksesta. Myös eteenmeno, pallo oli valmiina kentän takalaidassa. Ja kaikkien näiden jälkeen vein koiran paikallamakuuseen, yhdellä käskyllä alas ja poistuin paikalta, hyvin jäi paikalleen, kävellessä poispäin kyllä kurkistelin koiraa, jos nousee saa kyllä tuosta jatkossa huomautuksen.

Sitten kotipihassa hypeltiin. Jumppasarjaa ensin, kaunis hyppykaari noin 70 cm esteellä, hyppäytin vähän isomman, mutta nurmikko näytti liukkaalta ja siirsin esteen hiekalle. Tässä huomasin, että paras keino saada hyvä hyppy esiin, on laittaa vain yksi pikkuhyppy ison hypyn eteen, eli 8 jalkaa etäisyys isosta esteestä. Tällä yhdistelmällä hyppyytin eri korkeutta, jopa 90 cm meni puhtaasti yli, mutta päätyi katastrofiin. Heitin Aronille aina pallon palkaksi esteen taakse, hyvä hyppy ja Aron saalisti palloa, joka aina vieri ja kieri kauemmaksi. Ja samaan aikaan pihassa pojilla pyöräkisat menossa ja Saku-poika ei huomannut, että pallon perässä juokseva bordercollie tuli sen eteen. Aron sai niskaansa pyöräilevän pikkupojan, hui. Onneksi ei näyttänyt sattuvan kumpaakaan sen pahemmin, pieni säikähdys kaikilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti