Koivumäessä, jälki nro 19, joka meni pieleen.

Tänään oli viimeinen kerta metsäjälkikurssia aloittelijoille Koivumäessä. Kaikki koirakot olivat edistyneet kurssin aikana ja tekivät mukavasti jälkiä toisilleen. Tänään sitten vain juoksin seuraamassa jälkiä ja kurssilaiset eivät kyllä sääli toisiaan, sillä yksikin jälki kulki ihan hirveässä ryteikössä ja isojen ojien ylityksiä sekä jäljestystä ojan reunaa pitkin. Ja jälkeä ajanut nuori koira selvitti sen ryteikön, mitä nyt välillä kävi vilvoittelemassa itseään ojassa ja taas jäljestys jatkui. Minulla nyt olo kuin opettajilla kesäloman alkaessa, ihanaa saada kurssi päätökseen.

Miinu teki Aronille tänään jäljen. Ja minä kun mietin koko päivän, että antaisko tänään olla jäljestyksen, mutta sitten ajattelin, että jos kerran ajan Koivumäkeen ja vieraita jäljentekijöitä on tarjolla, on tyhmää olla käyttämättä tuota mahdollisuutta. Joten Miinu teki jäljen, 4 keppiä ja pituus 600m. Eli sellainen helppohomma siis.

Janalla Aron porhalsi hienosti eteenpäin, selkeää jäljennostoa en oikein havainnut ja matka jatkui melko suoraan eteenpäin siitä janalta. Miinu jäi tielle katsomaan tuomarin ominaisuudessa tuon janatyöskentelyn ja lupasi huutaa, jos on väärä jälki tai takajälki. Mitään ei kuulunut ja Aron porhalsi metsään. No jälki oli tehtykin niin, että Aron suoritti sen ihan oikein. Sitten mentiin reippaasti eteenpäin, ihmettelin, että koskahan keppi nousee, ei vaan noussut ja matkaa oli jo takana, sitten Aron pysähtyy haistelemaan jotakin, ja mitä siellä on, tuore hirven peekasa. Ei juma, matka jatkuu ja hirvenjälkiä kaikkialla, Miinu jäi sinne tielle eikä hajuakaan, että ollaanko me ihan täysin hirven jäljellä vai osittain. Sitten Aron suuntaa sinne, mistä oli puhetta, että jälki loppuu. Ja siellä mentiin sinne ja tänne. Lopulta minulle riitti ja vein koiran metsästä pois. Aronilla näytti olevan tosi hienoo, minulla ei ollut. Yhtään keppiä ei ilmaistu ja ei mitään käsitystä, että oltiinko jäljellä ollenkaan. Tosi great fiilis. Olisinpa jättänyt Aronin kotiin!! Harmittaa harmittaa. Mietin myös, että onko me jäljestetty liikaa tai liian usein. Kaikkiaan tämä pieleen mennyt jälki oli tämän kevään 19. jälki. Joku vaihe oli, että käytiin vain kerran viikossa jälkimetsässä ja se tuntui ihan liian vähältä. Nyt on oltu tosi aktiisia viikon sisällä, vieraan tekemiä jälkiä on ollut 3 ja yksi itse tehty. Eilen uhkuin treeni-intoa ja tänään taidan päätyä siihen, että parempi kun ei tee mitään.