maanantai 13. kesäkuuta 2011

Ohjattu nouto

Olen pohdiskellut ohjattua noutoa. Tehtiin tätä liikettä jo jonkin verran viime vuonna Aronin kanssa, mutta parempi palata vähän alkuun päin tuossa liikkeessä. Toiveina siis oli, että koira menee innokkaasti merkille, kuuntelee siinä kumpi suunta ja kääntyy näyttämääni suuntaan, tekee selvän kaarroksen kohti sitä tahtomaani kapulaa. Suuntatreeniä on aikaisemmin tehty makupalalautasilla, mutta haluaisin enemmän draivia, joten mitä makupalalautasten tilalle.

Sain idean: laitoin merkistä 5m taakse ja 5m molemmin puolin pienet itserakennetut hyppyesteet. Ja siinä ideana, että koiran pitää kuunnella merkillä, että kummalle esteelle toivoin sen pyörähtävän. Hetki meni, että sain Aronin ymmärtämään leikin idean. Se kyllä lähti oikeaan suuntaan, mutta luuli, että kohteet piti kiertää. Muutaman toiston jälkeen päästiin lopulta siihen, että se lähti niille esteille hyppymielessä. Suunnat koira kuunteli tänään hyvin, eli selvästi oli jyvällä ideastani. Ja en tiedä onko tämä hyvä juttu, mutta tein vuorotellen vasen ja sitten oikea. Aron on sellainen koira, että se tekee tosi mielellään sen mistä se sai viimeksi palkan, jos sillä tekee viisi toistoa tänään vasempaan, tekee se sen jutun huomennakin vasempaan, vaikka sanoisin kuinka oikee. Joten luulen, että minun pitää olla tarkkana, että kumpikin suunta saa vahvistusta yhtä paljon. Tuo putkiaivoinen ajattelu näkyi Aronin jäävissä myös tänä keväänä, kun tehtiin 2 kuukautta aina jäävistä vain istu, oli sen hirmu vaikea tehdä samassa treenissä istumisen lisäksi maahanmeno. Toki se nykyään tekee sen, mutta ihan helppoa se ei ollut.

Lopulta kokeilin, miltä koko liike näyttäisi näillä hypyillä ja lähetin merkille, meni normaalia kovempaa, mutta asettuu sinne merkille huonosti, ei seistä vastatusten, vaan koiran kuono ja etupää on enemmän oikeaan suuntaan, jos tästä asennosta lähettää oikeee, niin kaari kohti kapulaa ei ole kunnollinen, jos tästä lähettää vasen, on se vaarassa lähteä silti oikealle, koska koko koiran keho on menossa sinne, jos kuitenkin kuunteli käskyäni, sai pyörähtää kunnolla vasempaan, että sai sen vasemman. Tätä ongelmaa ei alkuharjoituksissa ollut, sillä vein koiran seisomaan kohtisuoraa minua merkin taakse ja siitä lähetys vasen tai oikee. Eli selvästi meidän pitää tehdä tuosta merkistä paljon parempi, ennen kuin jatketaan.
Tein pientä seuraamistreeniä välissä, runsaasti palkiten ja naksutellen ja sitten haettiin ohjatun kapulat sisältä. Nyt kapulat normimatkoille sinne merkin taakse ja keskimmäistä kapulaa ei ollut nyt lainkaan. Hyvin kuunteli suunnan, vain asettuminen merkin taakse oli tässäkin kohtaa huono. Palkkasin koiran kuitenkin siitä, että se lähti oikeaan suuntaan kohti kapulaa ja kehuin ja hilluttiin lelun kanssa kunnolla. Nyt en vain tiedä, että onko tuo kaari riittävä, minkä tekee tuossa merkin takana, pitänee näyttää pian jollekin viisaammalle, ettei olla samantien siinä, että koira on useimmiten siellä keskikapulalla.

Päivän metsälenkin kävin tekemässä unelmien jälkimetsään. En tiedä miksi jäljestän aina ryteiköissä ja olin jo pitkään miettinyt, että missä Kangasalla olisi sellaista helppokulkuista maastoa. Ja kysyinkin työkaverilta vähän vinkkiä ja eikun koirat autoon ja katsastamaan yksi metsä. Aivan huippumetsä! Siellä pitkä metsäautotie, jonka molemmin puolin pitkälti mustikanvarpu, sammalvarvikko/mäntymetsää ja sitä näytti riittävän. Kävelin koirien kanssa metsätien molemin puolin ikään kuin varmistamassa, että jos sinne tekee pitkät jäljet, tuleeko yllätyksiä. Joten hyvältä näytti ja tiedän missä me treenataan vielä tällä viikolla :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti