Neliseura-ottelu ja Aron JK1

Aurinko paistoi Kangasalla kun ennen seitsemää lähdettiin Aronin kanssa tien päälle. Kohteena Nokian palveluskoiraharrastajien maja ja neliseuraottelu. Kyseistä ottelua on järjestetty -80 luvun alusta joka vuosi ja paikalliset seurat ovat mitelleet keskenään eri palveluskoiralajeissa. Meillä oli Aronin kanssa ilo ja kunnia päästä mukaan Tavesin joukkueessa, johon kuuluivat meidän lisäksi Sari ja Kurt, Sari Pitkänen ja mali ja Pia Fransen ja briardi.

Aamu alkoi koirien tarkistuksella ja tässä vaiheessa vähän sateli vettä. Sitten kun ajoimme klo 9.00 letkassa kohti jälkimaastoja, tuli vettä jo ihan huolella. Muistelin etäisesti, että kovalla sateella Aron ei kerran päässyt puusta pidemmälle. Alokasluokan koirien jäljet oli suunniteltu eri paikkaan kuin missä avo ja voi jäljet olivat. Ajettiin monen mutkan taakse, hiekkatie aina vaan pieneni ja lopulta oltiin perillä. Ihanaa varpumetsää joka puolella, sade taukosi eikä näkynyt hirviä eikä marjastajia missään, tosin vietnamilaiset mustikan kerääjät olivat siellä voittajan-metsissä. Kun tuomari saapui paikalle, alkoi toden teolla jännittämään, olinkin jo unohtanut olevani kokeessa, kun siellä metsässä höpöteltiin kaikenlaista muiden jäljestäjien ja järjestäjien kanssa. Meidän jälki oli numero 1, joten päästiin ensimmäisenä aloittamaan.
Meidän jana

Ilmoittautuminen tuomarille meni hyvin ja tuomari (Jani Heinilä) sanoi, että näyttäkää mitä osaatte. Aron lähti hyvin, kiersi yhden puun, mutta meni koko ajan eteenpäin ja sitten lähti vasemmalle. Täysi hiljaisuus oli takani joten tiesin, että oikein menee, kun ei kuulu että väärä jälki tai takaisin janalle. Ensimmäinen keppi tulikin heti ekan mättään takana. Sitten ajettiin hyvää vauhtia jälki, keppejä nousi tasaiseen tahtiin ja Aron puksutti metsässä kuin veturi, ei yhtään tarkistusrinkulaa ja kulmatkin se teki niin, että todella havaitsin, että tässä oli siis kulma. Loppusuora oli todella suora ja sille oli jätetty kaksi viimeistä keppiä, Kaikki kepit nousi tosi hyvin, Aron ilmaisi kaikki varmasti ja meillä oli kummallakin hyvä fiilis. Jälki meni tosi nopeasti ja kaikki kepit taskussa kohti keppien palautuspaikkaa. Janalta tuomari oli ottanut meiltä 2 pistettä pois, joten jälkipisteet oli 168.

Esineruutuun odoteltiin tosi kauan ja sitäkin tehtiin kaatosateessa. Esineruutu oli ihan Nokian majalla ja yksi kerrallaan pääsi suorittamaan. Seurautin Aronin hienosti kohti tuomaria (Katja Kerokoski) ja aloitin ilmoittautumisen, johon tuomari totesi jo sukunimeni kohdalla vaan, että mikä luokka. No jälki 1 ja juu kiitos ja eikun suorittamaan. Vein Aronin vasempaan etukulmaan ja siitä lähetin esine. Aron eteni vasenta reunaa kohti takarajaa, kävi ehkä vähän ruudun ulkopuolella vasemmassa reunassa, tarkensi itsensä takarajalle ja löysi esineen. Valkoinen naisen kangaslätsä suussa se tuli ripeästi, luovutus esineestä ja se oli siinä, aikaa vietettiin ruudussa 57 sekuntia. Tuomari kehui suoritusta, mutta piste lähti jostakin, joten esineet pistein 29. Maastosta siis yhteensä 197/ 200.

Ja sitten taas odoteltiin. Välillä paistoi aurinko ja sitten satoi. Laukaukset kuulostivat kovilta korviini ja juuri ennen meidän suoritusvuoroa alkoi sataa tihuttaa. Meidän parina oli tottiksessa kaikkien tuntema Jukka ja katalonianpaimenkoira Huba. Aronin kanssa suoritettiin ensin seuraamiset ja Huba meni makuuseen. En saanut oikein hyvää otetta Aroniin aluksi ja ensimmäinen seuraamissuora oli haahuilua, täyskäännöksen jälkeen homma alkoi parantua ja seuraamisen arvosana oli erittäin hyvä. äänteli myös jonkin verran, mutta tuosta en ressaa tänään. Ylipäätään pitänee vielä saada keskittyneempi ote koiralle, se on hiljaa, epävarmana alkaa kysellä. Kokemattomuus siis tässä ja meille uusi tilanne lisäsi ääntelyä.

Liikkeestä istuminen oli ok, siitä erinomainen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli erinomainen.
Tasamaanouto erinomainen, tuomari kehui koiran otetta kapulaan ja luovutusta myös, tää oli mulle kyllä positiivinen yllätys, näin ei ole yleensä.
Hyppynouto, ei hypännyt, kiersi esteen mutta haki sen kapulan, puutteellinen.
A-estenouto taisi olla erinomainen.

Eteenmeno, tässä törkeä edistys, lähti käskystä hyvin ja suoraan, Tuomari antoi luvan käskyttää koira maahan ja rääkäisin käskyn heti luvan saatuaan. Olisi kannattanut olla vähän hidas, sillä koira kyllä pysähtyi, mutta etsi katseellaan koko ajan eteenmenopalloa, pää pyöri eikä keskittynyt käskyyn. Toisella käskyllä kävi maahan, mutta silti siellä pää pyöri, että missä on pallo. Tästä taisi tulla kuitenkin tyydyttävä. Ja vettäkin tuli tässä vaiheessa jo jonkun verran.
Sitten paikallamakuuseen. Nyt vettä tuli kuin saavista kaataen, ihan törkeä sade. Vesi valui niskastani sisään ja pitkin naamaa. Onneksi en nähnyt mitä selän takana tapahtui, Aron nousi nimittäin kaksi kertaa seisomaan ja ravisteli turkkiaan ja kävi sitten taas maahan, tuomari näki kai vaan yhden kerran, koska kuittasi, että sää-olosuhteet otetaan huomioon. Joo eipä olla koskaan otettu paikallamakuuta kaatosateessa, no ei kyllä esineruutuakaan.
Aron paikkamakuussa, voi ressua.

Ja samaan aikaa Jukka suorittaa, kuvasta voi päätellä vesisateen määrää

Yhteensä pisteitä 80 tottis ja maasto 197, joten se tietää yhteispisteitä 277, joka on ykköstulos. Lisäksi oikeutti luokkavoittoon. Eikä siinä vielä kaikki, tehtiin päivän parhaat maastopisteet. Kruununa päivässä oli Tavesin voitto tuossa seuraottelussa, joten oli niin hienoa. Saatiin laatikollinen juotaviakin palkintoja ja muuta mukavaa. Kärnän Sari ja Kurt tekivät hienon JK2-tuloksen jäljellä, joten meidän joukkueessa oli kaksi ykköstulosta. Pia F ja Sari P saivat myös yli 200 pistettä kokoon joten voitto oli meidän.
Joukkuekuva, josta puuttuu Sari Kärnä, joka lähti kiireesti Roxeten keikalle.

Kiitos siis kaikille meitä tukeneille, rakas kasvattaja Riikka ja Jari olivat todistamassa ja tsemppaamassa, heidän tuki on kultaa kalliimpi. Pia P ja Tupla tekivään ihan ok-pisteet tottiksesta 98 :-) ja pääsin kiittämään myös Piaa kaikesta tuesta tässä matkan varrella. Kiitos ihan kaikki treenikaverit. Olen niin haaveillut koularista jäljellä jo monta vuotta ja nyt se saavutettu. Joten Aron on nyt palveluskoira ja minä palveluskoiraharrastaja. Nyt mua alkaa itkettään onnesta, joten parempi lopettaa näihin herkkiin tunnelmiin.

Kuvat oma kamera, Riikka Seppälä sekä Elina Noppari