Aron sai levätä täydellisesti torstain ja perjantain. Inhoan yli kaiken kiirettä ja siltikin lähes kaikki päivät on aamusta iltaan ohjelmaa ja vietin mm. perjantai-illan työkaverini rantajuhlissa. Eli Aronin akkuja ladattu, mun ei.
Tänään kuitenkin iltasella Sarin kanssa tottistelut Niihamassa. Ennen kentälle menoa kävin tekemässä 2 janaa Niihaman taakse mastolle. Ja janat jäivät sinne hautumaan.
Kentällä ensin virittelin Aronia seuraamiseen ja sitten kun aloitettiin pk-kaaviot, meni Aron makuuseen ja Kurt suoritti. Aronin makuu on nyt ihan ok, makaa sillä alasmenokäskyllä luotettavan oloisena. Ammuin kaksi laukausta Sarille ja on se kyllä kova ääni, mikä pyssystä lähtee. Onneksi meidän koirakot eivät välittäneet tuosta. Ja Sari ampui myöhemmin Aronille tuossa samassa tilanteessa.
Aronin pk-kaavio piti sisällään nyt paljon palkkausta ja yritin tehdä vähän yllätyksellisyyttä siihen. Eli pitkän suoran jälkeen täyskäännös ja tässä heti palkka, sitten takaisin tulevalla suoralla tein paljon vauhdin vaihteluita, juuri tällä suoralla kontakti tippuu herkästi. Jäävissä koira teki hyvät jäävät ja istumisen palkkasin melkein heti, maahanmenosta luoksetulossa lelu esiin, kun koira oli laukannut minua kohti puolet matkasta. Tasamaanouto oli mielestäni ihan jees ja hyppynoudoista tein tässä vaiheessa vain a-esteen. Siinä koira etsi pitkään kapulaa esteen takana, mutta onneksi jaksoi etsiä ja tuli sitten heti kun löysi sen. Ja lopuksi eteenmeno pallolle, tässä valmistelevassa osuudessa yritti kyllä kovasti edistää ja korjasin tätä astumalla askeleita taaksepäin. Hyvin lähti kyllä käskyn kuultuaan. Eli kaiken kaikkiaan kivalta tuntuu, kontakti on edelleen työlistalla, että pitäisi sitä paremmin.
Erikseen hypytin sitten Aronia Niihaman metrisellä esteellä. Hyppäsi kyllä, mutta olisin tarvinnut sellaisen apuhypyn tuon metrisen eteen. En vain keksinyt nyt mistä sen saisi, joten hyppeli estettä saaden lelun palkaksi esteen toisella puolen. Otti kosketusta esteeseen, mutta meni hyppäämään joka kerta kun pyysin.
Sitten lähdinkin tekemään meidän jana-treenin. Eipä olla koskaan tehty tälläisiä ns. pelkkä janatreeniä. Olin tehnyt kaksi janaa, joissa ensimmäisellä janalla oli heti miten keppi ja kakkosjanalla piti jäljestää ehkä 50m ja bongata keppi. Janat ehti vanheta 1½ tuntia.
Jana 1. Koira lähti hyvin kohti takamerkkiä, lähti oikeaan suuntaan jäljen kohdatessa, mutta jostain syystä oltiin väärällä jäljellä samantien. Kutsuin koiran pois, se haistoi jäljen ja lähti takajäljelle, annoin koiran ajaa sen ja pudistelin päätäni, että ei hyvältä näytä. Olen sortunut kääntämään koiran viime aikoina, jos on ollut takajäljellä ja siitä ei vaan seuraa mitään hyvää. Joten nyt lähetin koiran uudestaan samasta kohtaa jäljen etsintään ja nyt teki homman oikein ja nosti sitten kepin. Tosin epävarmuutta on, sillä juuri ennen keppiä teki jonkun ihme lenkin oikealle, näytti siltä kuin olisi halunnut kiertää kepin, koira kääntyi kuitenkin kepille kun oli ohittanut sen siellä pari metriä oikealla " ei jäljen päällä olevalla kohdalla". Pääasia, että siis nosti kepin, mutta näytti ihan ihme touhulta. No sai tuosta palkkaa ja Aron oli aika järkyttyneen oloinen, kun homma ei jatkunutkaan jäljestyksellä vaan siirryttiin seuraavalle janalle.
Jana 2. Taas koira eteni määrätietoisesti kohti jälkeä, ehkä oikoi pari metriä ennen jälkeä, mutta lähti kuitenkin janalta oikeaan suuntaan. Heti miten oli leveän polun ylitys ja toki tässä Aron meinasi hairahtua nostamaan koipeaan kiveä vasten, varmaan joku oli hiljan ulkoiluttanut koiraansa tässä. Arähdin, että jälki ja Aronin ajatus katkesi hetkeksi. lähti takaisin päin jäljen nostokohtaa, no onneksi korjasi suunnan, meni polun yli ja jäljesti todella tarkasti noin 30 m ja nosti siellä olevan kepin. Ja tässä oli meidän jäljestykset tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti