Lapset piti noutaa tänään Pirkkalasta "mummulasta" työpäivän jälkeen. Samalla suunnalla illan agitreenit, joten päädyin ratkaisuun ottaa tokovälineet mukaan, tokoilla ensin Pirkkalassa, sitten viedä ajankuluksi lapset uimaan Peltolammille, sitten mennään porukalla Tamskin tallille illan päätteeksi. Suunnitelma toimi loistavasti. Tokoryhmän treenejä olikin suunniteltu perjantaille Pirkkalan Loukonlahteen ja kysyinkin Anopilta, että missä semmonen on, vastasi, että tuossa vastapäätä. Ahaa, eikun sinne. Järven läheisyydessä löytyikin iso hiekka kenttä kera nurmien ja kentän laidalla oli lasten leikkipuisto, joten hyvin me pärjättiin.
Viritin ensin nurmelle ruudun ja merkit. Merkille meno sujui hyvin, koira ei tiennyt koska pysähdytään siihen merkille ja koska meno jatkuu, joten hyvältä näytti. Sitten merkille lähetys oli hyvä, kehuin äänelle ja annoin ruutukäskyni, mutta mites kävikään. Ruutu sijaitsi vasemmalla merkiltä 20 metrin päässä, mutta Aron lähti into piukeena oikeelle. Katsoin, että ei voi olla totta, Aron paineli kuin luotijuna sinne ihan väärään suuntaan, jossakin 20 metrin paikkeilla se totesi, että voi hitsi ei täällä olekaan ruutua ja lähti paineleen vastakkaiseen suuntaan, meni kuin luoti kohti ruutua ja sinne hyvään paikkaan sain stopattua. Heh, voi sen näköjään noinkin tehdä. Uusinnalla luonnollisesti hyvin ja taas hyvä paikka ruudussa. Kolmannen kerran jätin lelun ruutuun ja sille meno ihan ok.
Tässä vaiheessa koira jo läähätti, sillä aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla ja lämmin oli. Jatkoin ohjatun pariin ja tämä kaipaa kyllä suurta vahvistemäärää. Merkille meno muuttui välittömästi paljon hitaammaksi vaikka miten palkkailin. No Aron on treenannut ruutua kohta sen kaksi vuotta, ohjattua paljon vähemmän. Ekalla suuntakäskylähetyksellä Aron ei kuunnellut nyt lainkaan, teki ihan ihme ympyrän. Uusinnalla hyvä, mutta nyt teki ratkaisun, että kävi kapulalla, mutta päätti, että johan vauhtipalkataan ja tuli ilman kapulaa. No johan on. Kolmas kerta toden sanoi ja nyt sai tuoda kapulan eteen saakka ennen kuin palkkasin. Kantoi kapulaa kyllä löysällä otteella. Tässä vaiheessa Aronin kieli laahasi jo maata ja oli hyvä lopettaa. Lapset äkkiä puistosta ja Aron järveen jäähdyttelemään. Kyllä sen kelpasi.
Peltolammin uimarannalla lapset polski ja kun uimiset oli uitu lähdettiin Tallille. En ehtinyt kirjoittaa viime viikon agitreeneistä lainkaan, mutta voin paljastaa, että me ollaan ihan vähän edistytty. Viimeksi tehtiin paljon toistoja kontakteille ja Laura ihan kehui, että olen tehnyt hyvää pohjatyötä ja erityisesti a-este näyttä todella varmalta. Puomi näistä heikompi, varsinkin jos puomin alla kiemurtelee putki, alkaa Aron hiljentää vauhtia ja vähän jännittää sitä. Mutta toistoja ja toistoja ja kivalta tuntuu. Tänään tehtiin pientä helppoa rataa, joissa kolmen hypyn suora, esteet kuitenkin vinoittain ja näiden jälkeen oli tiukka käännös putkeen. Kuka agitermejä ymmärtääkään, oli meillä harjoituksissa ihmisnuolen käyttö sekä kulmaaminen aiheena. No Aron ei reagoi kovin hyvin ihmisnuoleen, mutta kulmaaminen oli meille kummallekin luonnollisempaa. Aron meni mielestäni tosi hyvin suunnitellun radan pätkän ja ihanaa oppia tuostakin lajista jotakin. Hyvä mieli siis jatkuu ja jatkukoon nyt koko tämän viikon.
Jimmy lähtee taas huomenna maailmalle. Kasvattajansa Katja pyysi Jimmyä mukaan Viroon näyttelyyn ja Jimmyllä kun ei ole mitään kiireitä, ehtii se hyvin lähteä laivamatkalle. Ihan kiva, että Jimmyn elämässä tapahtuu, harva 11-vee vielä reissaa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti