Turku osa 2

Tämä on suoraa jatkoa edellisen kirjoituksen liikekohtaisiin vinkkeihin.

Evl-zeta:
Tätä tehtiin useamman eri treenin verran, sillä vaikka liike näyttää hyvin yksinkertaiselta, löytyy sen sisältä paljon treenattavaa, kun pilkkoo liikettä pieneksi.
Joten ensin harjoiteltiin jääviä asentoja ja sitä, että käsky sanan jälkeen teen sen jäävän asennnon.
Sitten ei otettukaan jääviä asentoja, vaikka liikkuri sanoikin käsky. Aron nimittäin teki jääviä asentoja ihan itsekseen, kun se kuuli liikkurin käskyn. Eli seurautettiin zeta läpi ja palkattiin siitä, että koira vaan seuraa eikä reagoi liikkurin käskyihin. Tehtiin myös yksi seurautus zeta, missä tehtiin jäävä asento vasta viimeisellä zetan suoralla. Tässä kohtaa Aron oli tarkkana ja onnistui.
Sitten eri kierroksella harjoiteltiin, paikalla pysymistä, meillä top-käskyn jälkeen tekisi mieli vähän pyörähtää, muut asennot sujuu. Tässä käytettiin lelua apuna, joka sijaitsi edessä ja vapautin koiran sitten lelulle, kun oli pysynyt paikallaan riippumatta missä itse olin.
Sitten tehtiin vielä yksi eri treeni tähän. Siinä tehtiin jäävä asento ja käveltiin ne täyskäännökset, tullessani koiran kohdalle takaisin piti jatkaa matkaa eikä saanutkaan ottaa koiraa mukaan seuraamaan. Pari kertaa Aron kyllä lähti, mutta keksi sitten, että sen kuuluu maata siinä kunnes toisin sanotaan. Tässä kohtaa Lentsu puhui, että koirat alkavat ennakoida sitä, kun ohjaaja on tulossa sen sivulle, koska ne tietää, että ohjaaja ottaa kohta mukaan. Ja harjoiteltiin sitä, että koiran kuuluu maata siihen hetkeen saakka, kun ohjaaja sanoo mitä tehdään.

Ruututreenit
Meidän ruudussa ei ollut lainkaan ruudun naruja. Ihan hyvä, sillä ollaan aikas kaavoihin kangistuttu Aronin kanssa. Ruudun naruja ei siis Lentsulta tippunut, sillä kokeessa voi olla tosi huomaamaton ruudun merkkaus ja on hyvä tehdä ruutuja, joissa ei tuota naruapua ole. Aronin ruututreeneissä vaikeinta oli siis hyvä merkille meno, kun se tiesi, että ruudussa on se lelu odottamassa. Tässä kohden ei sitten seisotettu merkin takana, vaan heti merkille menosta sai ruutukäskyn ja näin ollen merkin arvo nousee.

Luoksetulo
Tämä on tokon vaikein liike edelleen, sillä viikonlopun lähes kaikilla koirilla on tuossa liikkeessä eniten työstettävää. Myös Aronilla, joka erittäin mielellään ennakoi pysähdyksiä. Aronin kanssa tehtiin sitten vaan ennakoimattomuutta niin, että heti tule käskyn jälkeen lelu esiin ja lähden vielä itse peruttaamaan taaksepäin. Ja jatkossa Lentsu neuvoi, että tekisin aina vähintään yhden tälläisen luoksetulon ennenkuin edes ajattelen tekeväni stoppeja.

Palkkaamattomuus/ koepalkka/ liikkeiden välit.
Näitä treenattiin myös viikonlopun aikana. Lentsu puhui siitä, että vaikka kokeessa tehdään liikkeitä ns. palkatta ei palkkausta koskaan lopeteta vaan tehdään siitä virallisesta palkasta ( pallo/nami) vähemmän tärkeä. Kisapalkaksi mietittiin sellaista juttua, mikä ei näytä tempulta, mutta koira kokee sen palkitsevaksi itsessään. Aronhan tekee sellaisen pyörähdyksen itsensä ympäri aina jes sanan jälkeen ja näytän sille kyllä pienen käsimerkin, joka myös aikaan saa pyörähdyksen. Eli aina kun Aron on tehnyt jonkun liikkeen, palkkaan sen tällä jes ja pyörähdys ja sitten mennään uuden liikkeen alkuun. Ja sitten harjoiteltiin sitä, että miten siirryn tuossa pyörähdyksen aikana jo seuraavan liikkeen aloitukseen. Tässä kohtaa puhuttiin jo siitä, että koira on siellä kokeessa se aktiivinen osapuoli ja näissä siirtymäväleissä koiran tulee olla se innokas, joka kulkee mukana ja ottaa itse kontaktia. Yksi koirakko treenasi tätä ja heidän ongelma oli ollut se, että aina kun liike loppui, lähti tuo bc rallattelemaan ja ohjaaja oli aktiivinen koiransa kalastaja liikkeen välissä. Asetelmaa muutettiin nyt niin, että roolit vaihtuivat. Tekivät sellaista tehtävärataa, jossa ensin liike alkoi seuraamisella, pätkä seuraamista, perusasento, tässä kisapalkka tai sosiaaliset kehut. Sitten ohjaaja lähti marssimaan seuraavan liikkeen aloituspaikkaan reippaasti, asettui seisomaan ja kun koira tuli perässä/ sivulla ja asettui pyytämättä perusasentoon sai se sen virallisen palkan. Tästä uusi perusasento ja taas tehtävärata jatkui samaan tapaan. Eli harjoiteltiin siirtymiä.

Tähän samaan aiheeseen liittyi Aronin siskon Pipsan treeni, jossa Anna kaipasi vinkkejä siihen, että koiran vire kokeen aikana laskee. Tässä kohtaa Lentsu puhui siitä, että osaako Pipsa mitään temppuja, joista se ilahtuu. Ja jos Pipsa osaisi edes pari temppua, olisi ohjaajalla pari työkalua takataskussa, joiden avulla voi nostaa tai laskea koiran virettä koetilanteen aikana. Annalle tuli siis jatkossa tehtäväksi opettaa koiralleen vaikka sellainen temppu, jossa koira lähtee ohjaajansa sivulta nenä edellä oikealle kiertämään ohjaajansa ja tulee takakautta uudestaan sivulle. Useimmista koirista kiertäminen on hauskaa, homma ei näytä tempulta, koska kyseessähän voi olla perusasennon korjaaminen vaikka se olisikin treenattu juttu.

Seuraaminen
Viikonlopun aikana tehtiin häiriköityjä seuraamisia. Aron piti kontaktin aika hyvin vaikka ihmiset sitä häiritsivät tai heittelivät noutokapulaa sen eteen. Tämän Aron osaa. Pieniä kontaktin tippumisia tuli merkkien siivittämällä radalla ja suoralla kontakti pysyi, mutta käännöksissä Aron tipautti kontaktin jos se tehtiin merkin lähellä. Se niin tykkäisi tuijotella merkkejä ;-) Ja se oli paha, että Aronin rakas pehmopossu on merkkien keskellä, sitä oli ihan pakko katsoa. Ja sitten kun Aron ponnisteli ja oli katsomatta siihen, se ampui possuunsa kiinni heti kun vapautin sen ja kehuin että hyvä. Siitä huomasi, miten paha juttu oli, että sen possu pötkötteli siinä kentällä eikä sitä saanut ottaa.

Joten edellistä voi päätellä, että paljon tuli tehtyä. Puhuttiin myös koiran ääntelystä (jostain syystä se minua kiinnostaa). Lentsulla on tähän kyllä ihana lähtökohta. Koirat ei koskaan ääntele tokossa innosta tai siitä, että toko niistä niin sairaan hienoa. Ääntely johtuu lähes aina epävarmuudesta. Ohjaajan toiminta on voinut olla epäloogista tai epävarmaa ja näin koirat äänellään ilmentävät tietynlaista stressitilaa. Kieltäminen ääntelystä yleensä pahentaa tuota ongelmaa. Ylipäätään Lentsun sanoma oli viikonlopun aikana se, että jos koira tekee virheen, on se aina ohjaajan syy.

Nyt meillä on tällä viikolla ohjelmassa vähän kesäloman viettoa, pakkaan lapset ja koirat autoon ja ajamme kolmeksi yöksi Päijänteen rannalle Sysmään. Siellä tarkoitus ehkä maata terassilla ja syödä. Ja varmaan kaverini Elina tekee kanssani ainakin tunnaria, mutta muuten vähän rentoudutaan. Joten palaan netin ääreen loppuviikosta :-)