Nokialla

Tänään ensin puolen päivän aikaan kotipihassa treeniä:
Vain yksi merkille meno, oli niin hyvä, että ei tarvinnut sen enempää tehdä.

Sitten seuraamista naksutellen, yritys on, että kontakti pysyy ja varsinkin vauhdin muutoksissa kuten juoksuun siirtyminen tuntuu katkaisevan kontaktin. joten vahvistin kontaktia.

Hyppelyä ja hyppynouto 90 cm esteellä.

Sitten illalla Nokian palveluskoiraharrastajien majalle Sarin ja Kurtin kanssa, tuollahan järjestetään se neliseuraottelun tottis, joten kiva mennä edes kerran kentälle tutustumaan esteisiin ja muutenkin. Treenin alussa minua ihan jännitti, kuinkahan Aron pelittää ihan uudessa ympäristössä?
Virittelin ensin ja seurautin ja leikin kentällä, sitten seurautin kaksi kertaa noutokapulatelineelle ja näissä palkka hyvästä kontaktista.

Sitten sai pk-tottis alkaa. Kurt makuussa ja me suoritettiin. Laukauksiin asti ok, laukauksen ajan seuraaminen ok, mutta kun oli ammuttu, katkeili kontakti ja en tiedä kyttäilikö kentän takalaidassa olevaa eteenmenopalloa. No siis ei reagoinut laukauksiin, mutta seuraaminen ei ollut hyvää. No suoritin treeniä eteenpäin, liikkeestä istumisesta suullinen kehu, istuminen siis ok, liikkeestä maahanmeno ok ja siitä luoksetulo, otin koiran eteenasti ja siitä sivulle, vasta sivulla palkkaus. No sitten noutoihin, tasamaa ok, luovutuksessa vähän löysä. Hyppynoutoa ei tehnyt kumpaakaan suuntaan, piippas ja yritti, mutta ei hypännyt. Haki kapulan hyppäämättä. Tästä a-esteelle, siinä piippas mennessä ylös, mutta teki hyvin ja haki kapulan. Tässä palkkaus kun luovutti kapulan. Ja loppuun eteenmeno hyvin, paitsi yrittää keulia valmistelevalla osuudella.
Ylipäätään koiran asenne oli piipittävä eikä niin terävä kuin eilen. Onnistuneen kotipihannoutojen jälkeen päätin, että tehdään Nokian kentällä hyppynouto, mutta ei onnistunut. Paha mieli.
Paikalla makuu onnistui loistavasti, laukausten kera eikä Aron näistä kyllä hätki, vaikka Nokialla tuntuu kajahtavan laukaus kovempaa kuin missään muualla.

Sitten kakkoskierros. Nokialla on onneksi hyppyeste, josta saa 90 cm korkeuden esiin. Hyppyytin tällä, teki aika huonoja hyppyjä, kun epävarmuus palasi ja sen myötä pikkuaskeleet ennen hyppyä. Muutaman lelun heiton jälkeen 90 cm sujui puhtaasti ja tehtiin tällä hyppynouto, siinä oli paluussa epävarma, mutta teki kuitenkin. Kerran a-estenouto, tämä hyvin. Lopuksi pelkän metrisen yli mennen tullen lelun kanssa, meni yli, mutta kosketus esteeseen.
Sitten tein pitkiä seuraamissuoria, missä suullinen huomautus, jos kontakti tippui. Aron petrasi ja teki pitkän yli 50 askelta hyvin. Ja huomasin myös, että läähätti ja alkoi väsyä. Eikun koiraa juottelemaan ja melkein samantien píenelle janatreenille.

Olin tehnyt taas kaksi janaa siihen kentän lähelle.
Jana 1. Tässä lähti suoraan, jäljen nostolla vähän ihmetteli, lähti oikeaan suuntaan ja nosti kepin melko pian.
Jana 2. Tässä heti väärä jälki, otin pois ja tein paremman lähetyksen, nyt meni hyvin suoraan ja jäljen nosto, lähti takajäljelle, käänsin koiran suunnan ja eteni oikeaan suuntaan, nosti kepin ja sai palkan.
Eli ihan käteen meni tuo jälkimmäinen. Voi paska.

Lopuksi esineruutu. Tässä suunnitelma, että kisakokoinen ruutu, jossa Sarin kolme esinettä, joiden sijaintia en tiedä. Tarkoitus on, että yritän lukea koiraa ja ruutua.
Ruutu oli maastoltaan haastava, hakkuujätettä, korkeuseroja ja toinen laita koivuheinikkolehvikköä. Mutta eikun Aron töihin ja sinne se lähti oikeaan suuntaan mihin lähetinkin. Mutta oli vaikeeta, meni takarajalle, meni takarajaa pitkin, haisteli ja etsi, lähetin uudestaan vähän eri kohtaa, taas meni takarajalle, kävi vasemmalla ruudun ulkopuolella ja taas sitä oikeaa lehvikköreunaa luokseni. Kolmas lähetys, taas meni sinne jonnekin, ei todellakaan täysillä, mutta etsien. Lopulta esine löytyi sieltä takaa, toi sen iloisena. Aikaa meni varmaan juurikin se 5 min, todella vaikeeta oli. Sari sanoi, että näytti siltä, kuin Aron olisi jäljestänyt ruudun reunoja.

Että voi helkutti. Kaikki suoritukset laskee kuin lehmän häntä.