Kana-areena

Tänään pitkästä aikaa kanalassa eli Kana-areenalla. Aamu alkoi klo 9 siellä treenillä ja jatkui klo 11.30 Lotta Vuorelan koulutuksessa.

Aamun treeniseurana meillä oli Riikka ja Jari sekä toinen autollinen Anna ja Saija koirineen. Aloitimme paikalla oloilla ja Riikka toimi liikkurina. Ensin istumaan, Aron oli ensimmäisenä kehässä ja reunassa, vieressä oli Saijan Belgi. Tämä oli tosi hyvä juttu, sillä Aron ehkä sai varmuutta, että vaikka vieressä on vieras koira, siitä ei tarvitse välittää. Toki se katseli sitä, että onkohan se vaarallinen, mutta suoritti omat tehtävänsä niinkuin piti. Ensin istuminen, piilossa vain minuutti ja possupalkkana. Tämän perään paikkamakuu, alas ja ylös evl-tyyliin. Kaikki sujui oikein hyvin. Sitten tehtiin vielä alas ja ylös -harjoitus, jossa Jarin Touholle antamasta reippaasta käskystä taisi koko rivi nousta makuulta ylös :-)

Yksilöliikkeissä Aron aloitti ohjatulla ja siinä ensin vain liikkeen aloitusta, palkka perusasennon aktiivisesta olemisesta. Sitten koko liike niin, että liikkuri Anna kävi kapuloiden viennin jälkeen taputtamassa merkin paikkaa. Tämä ei kuitenkaan mielestäni vaikuttanut Aronin merkille menoon, seuraavaksi sai lähteä merkiltä vapaasti heitettynä merkin taakse ja nyt näytti hyvältä, niin vauhti kuin paikka merkin takana. Tästä kapulan hakuun ja suunta oli Aronille selvää.

Pienen paussin jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Kyllä ympärillä olevat seinät vaan hidastaa tuota ruutuun menoa ja koira hidastaa eturajalla. Nyt pitäisi muistaa malttaa. Uusinnalla jäi myös aika eteen, mutta korjauskäskyllä ottaa pari askelta taaksepäin, jolloin on keskellä ruutua.

Sitten luoksetulo, jossa kokeenomainen aloitus, stoppikäsky suoritettiin, tämän jälkeen en ottanut enää maahanmenoa, vaan palkka tästä suoraan laukkaamisesta. Lopuksi kaksi luoksetuloa, mutta ei stoppeja. Laukkasi mutta odotteli käskyjä.

Erikseen tehtiin kaukokäskyn höntsäilyjä, ihan mukavasti meni. Ja erikseen seuraamista, missä oli tosi rauhallinen tänään. Otin seuraamaan lennosta ja sitten tein vähän pidemmän pätkän. Oli hyvä viime aikaisiin nähden.

Ihan lopuksi hyppyestettä makupalalautasten kanssa. En tiedä mikä oli, mutta Aronin hypyt/ asenne tässä reenissä eivät olleet sitä, mitä yleensä. Se on tykännyt tästä reenistä, mutta nyt tahmee ja huonot hypyt. Parani ja viimeinen hyppy oli suoraan tulo leluun. Tähän lopetettiin toko-osuus. Sitten mun tokoseuralaiset lähtikin ja hetken kuluttua treenihallissakin vaihtui laji agilityyn.

Ensin radan rakennus ja tutustuminen. Ihan hirveetä, 28 estettä ja pystyn muistamaan ehkä ne ensimmäiset viisi. Jokaisella esteellä oli joku ohjaushommeli menossa. Sitten itse ratasuorituksetkin oli minulta todella räpellystä, että agilitymotivaationi koki poistumisen. Juu ekat kaksi hyppyä ja putkeen meno sujuikin, mutta mihin sitten? Mikä valssi ja tai käännös, mihin nyt rintamasuunta, entä merkkaus, mikä putken pää ja mihin sitten piti mennä. Sanomattakin selvää, että aika ankeeta Aronille, kun hinkataan kahta tai kolmea hyppyä ja aina joku on pielessä, siis meikäläisen ohjaus tietty. No loppupeleissä Aron läähättää, minä en yhtään tajua, että mihin suuntaan rintamasuunnan pitää olla ennakoivassa valssissa merkkauksen jälkeen, kun käsi näyttää sinne ja jalat tänne. Voihan ajan ja rahantuhlausta!! Lottassa ei ollut mitään vikaa, häntä ei sovi moittia. En vaan tajua niitä ohjauksia, koira haukkuu ja kyselee, että mihin mennään. Ja jotta nuo ohjauskuviot joskus tarttui mun aivolohkoihin, menee sata vuotta ja koirakin kuolee ennen sitä. Joten mitäs tässä voi muuta sanoa, kuin että luojan kiitos huomenna tehdään sitä, missä minä olen toivottavasti edes vähän enemmän kartalla, ettei koira pety liikaa yhdessä harrastamiseen.