Kana-areenalla

Ja aamusta ennen auringonnousua kohti Kana-areena :-)
Treenit Riikan, Jarin ja Annan kanssa. Tehokkaasti käytettiin pari tuntia treenaamiseen, ehdittiin tehdä vielä vaikka mitä. Ja minä jäin vielä puoleksi tuntia tekemään agilityjuttua itsekseni, joten Aron on enemmän kuin treenattu.

Mutta Aron aloitti liike alkaa jutuilla. Näissä se oli hyvä, otettin vaan pari. Sitten liikkeelle mars, jossa noin toisen askeleen kohdalla pieni piip. Pieni tai iso, noin ei voi tehdä :-( Monta toistoa, en osaa sanoa tuliko hyvä vai huono. Riikka liikkuroi ja seurautin jokusen pätkän, lopetettiin, kun oli hyvä.

Sitten yksi tunnari, siis tasan yksi. Riikka vei kapulat, ympyrällä oli se oma ja kolme muuta, haisteli hetken aikaa, en muista nostiko Aron sitä omaansaan vai siirtyikö se tassun voimasta, mutta minua katsomatta päätyi kuitenkin tuomaan yhden kapulan, joka oli oma. Tunnarin luovutus oli hyvä, hiljainen ja napakka ote tunnarissa. Palkkasin ja jätettin tän päivän tunnari tähän.

Tauon jälkeen hyppynoudon pariin. Este matala ja verryttelyksi vain kapula suussa kohteen kiertämistä ja sitten luokseni luovuttamaan. Vaikutti hyvältä. Sitten liikkuroitu hyppynouto, jossa oli ongelmia. Koska jouduin huomauttamaan piip-äänestä kapulan luovutuksessa, tuumas Aron että ei huvita nostaa kapulaa ja lähteä paluuhyppyyn. Huoh. Tämän purkamiseksi piti tehdä sitten vaan pari vauhtihoutoa, jotta saatiin edes jotakin vauhtia takaisin. Tyhmä minä, oletin, että homma on helppoa hallissa, eipä se ollutkaan, joten teeman työstäminen jatkuu kotipihassa.

Seuraavan tauon jälkeen tehtiin merkin kautta ruutuun. Merkille meno ei ollut mitenkään hieno, mutta laukkaa sinne merkin taakse eikä mitään ääniä kuulunut lähettäessä, sieltä hyvin ruutuun, jossa oli lelu palkkana, mutta Aron ei huomannut sitä. Seisoskeli ruudussa ja ihmetteli, hassu. Uusinnalla tehtiin ilman palloa ruudussa, tämä parempi. Nyt mun pitäisi muistaa ottaa erikseen ruudun paikka treeniä, sillä Aron sijoittuu vähän eteen ja turhan reunalle ruutuun.

Tämän jälkeen ohjattu nouto ja vasemman haku. Riikka vei kapulat ja kun Aronin oli aika mennä merkille, oli se ehkä elämän surkein merkille meno, eihä sellaista voinut hyväksyä. Lähetin seuraavaksi merkille lennossa ja nyt näytti paljon paremmalta ja nyt sai kehun jälkeen jatkaa noutoon. Tästä eteenpäin hyvä kaari vasemmalle, hyvin toi kapulan ja vapautin heti kun istui edessäni, ettei vaan tarvitse nyt pilata tätäkin liikettä siihen luovutukseen. Mutta nyt tuli hyvin ja sai aiheestakin iloisen palkkauksen.

Sitten erikseen merkkitreeniä, kapulat oli lähellä, mutta ne ei vaikuta Aroniin laskevasti. Otin vuorotellen vapaasti lennosta merkin ja sitten perusasennosta merkille, viimeinen perusasennost merkille meno oli oikein hyvä, joten siihen oli paras lopettaa.

Kun toko-osuus oli ohi, himoitsin vielä kontakti ja keppitreeniä. Kepeillä jäähelposti kaksi viimeistä keppiä tekemättä. Jos jätettiin pallo keppirivin päähän, ei pystynyt sitäkään. Lelun houkutus vie ajatuksen pujottelusta täysin. Joten Anna palkkas Aronin aina kun se tuli sitten pujottelun loppuun saakka. Keksi sitten hetkeä myöhemmin miten parannan tätä hommaa. Otin hypyn keppirivin toiseen päähän ja putki oli toisessa päässä. Jos pujotteli loppuun saakka, sai palkan sijasta mennä suoraan putkeen tai hypylle ja vasta näiden esteiden jälkeen palkka. Näin ollen Aronin ei tarvinnut miettiä, mistä lelu tulee palkaksi pujottelun viimeisellä hetkellä, kun sai siihen hetkeen lisäohjeen tehdä vielä putki päälle. Näin sain ainakin 10 toistoa, joissa Aron pujotteli hyvin. Jos otin hypyn kautta kepeille menon, sujui sekin tosi loistavasti, ihmeesti Aron osaa katsoa mistä se pujottelu alkaa vaikkei tätä olekaan erityisesti treenattu.

Kontaktitreenissä tein kaikkia kontaktiesteitä, joissa keinu vähän jännitti. Tosin huomasin, että se oli myös hutera keinu, joka huojui Aronin sitä tehdessä ja tiedän, että Aron jännittää vähän epävaakata tilannetta. Jopa puomin ylösnousulla se vähän jännitti, että huojuuko tääkin. A-este oli hyvä.

Ylipäätään tuntui niin kivalta edistyä edes jossain, että Anna ehdotti agiuran aloitusta tammikuun lopussa Turun agikisoissa, nyt kauhee agitsemppi päälle ja treeniä lisää, jos vaikka oltaisiin ykkösluokassa silloin :-)

Kotipihassa ratkoin vielä hyppynoudon ongelmaa. Huoh, miten olen osannutkin sössiä tämän. Mutta erikseen sitä kapulan pitoa ja irti-käskyllä ei vaan sanota piip. Puoli pakettia kului jauhelihapihviä, mutta lopulta Aron irroitteli kapulasta ihan ilman ääniä ja sen ilme oli tuossa tilanteessa hyvä. Sitten erikseen pelkkää hyppyä. Ja kun oli riittävästi hyppyä alla, tein sellaisia noutojo, joissa palkka lensi heti, kun Aron oli tulossa kapulan kanssa takaisin päin, suunnilleen siinä kohtaa lensi jo lelu, kun oli esteen päällä hyppäämässä. Ja näitä kun toisti, sain lopulta kolme loistavaa hyppynoutoa, joissa meni hyvin esteen yli, nosti kapulan ja lähti välittömästi tulemaan minua kohti, äänetön luovutus ja mieletön leluleikki, kun yritti noin hyvin. Pakko pitää nyt vaan mahd. positiivisena tunnelma tuossa silti hyväksymättä ääniä.

Nyt Aron on väsynyt, mutta onnellinen? Heh, koville se joutuu mun kanssa. Onneksi se on vaan niin sitkeä puurtaja, että jaksaa yrittää ja päästään ahdistuksista voiton puolelle :-)