Torstain agit ei nostaneet mielialaa. Tehtiin rataa, jossa oli monen monta kohtaa, joissa piti muistaa miljoona asiaa. Ja tästä syystä tehtiinkin pala kerrallaan, mutta kun jo ensimmäiseen 4 esteeseen saatiin kulumaan kivasti aikaa. Kaiken kaikkiaan joitakin onnistumisia tuli, mutta olin itse usein myöhässä (Vappu Alatalon mukaan ihminen on lähes aina myöhässä kertomassa koiralle mikä on seuraava este). No sanomattakin selvää, että Aron tiputteli rimoja, kaatoi kerran koko esteen ja siivekkeeen, itse olin myöhässä ja sitä rataa. Anu heitti ilmoille, että pitäisikö Aronin rimojen tiputteluihin puuttua. Toivon kuitenkin, että kun itse tiedän mihin mennään ja koska käännytään, pysyy Aroninkin mieli luottavaisempana ja rimat ylhäällä. Nyt oli kyllä jo rataa kävellessä sellainen olo, että miten ihmeessä muistan nää kaikki kohdat.
Eteenpäin sano mummo lumessa. Eli perjantaina oli Agilityn epikset Tamskin Tallilla. Olinhan asettanut tämän vuoden tavoitteeksi, että vuoden lopussa startataan agilityssä, joten eikös tämäkin nyt ole jokinlainen tavoitteen saavutus. Mutta asenne suorastaan hektinen, kun tulin kaasu pohjassa tallille ja porukka oli jo rataantutustumassa putkirataan. Koska kaikki kokemus on meille hyväksi, ennätin juuri ja juuri tutustua rataan ja päättää ylipäätään, että me tehdään sekä putkirata että se möllirata. Kauhistutti, että miten mun muisti toimii, sillä radassa oli ns. 17 estettä, joista 15 kertaa mentiin putkeen. Mutta me osattiin :-) Voitettiin se putkiluokka. Palkinnot oli mielettömät, ihan käsittämättömän hyvät, kun vertaa vaikka normi tokokisan palkintoihin. Aron sai syömistä nappulan ja herkkutikkujen muodossa, lahjakortti, koira dvd, jonka nimi oli osuvasti Koirasi kaipaa tekemistä ja itsellekin vielä lakuja. Huippua!
Putkirata tässä.
Sitten se möllirata. Meidän ensimmäiseksi radaksi ihan jees. Tehtiin puhdas rata muuten, mutta putkieste nro 10 vetikin Aronin väärään päähän. Hyvää kokemusta tuli ja se tunne, miltä tuntuu juosta koiran kanssa 17 estettä. Parannettavaa löytyi, sillä itse huomasin, että olen kontaktien kohdalla kovin hätäinen, tuossa möllikisassa ei olisi ollut kiire minnekään. Joten näihin pitää itse kiinnittää huomio. Ja siksi Aron oli väärässä päässä putkea, sillä päästin sen häitäisesti a:n kontaktilta enkä varmistanut putken oikeaa päätä. No kontaktien suorittaminen tehtävälistalle. Ja toinen mitä mietin, oli, että joidenkin hyppyjen jälkeen tuli kovin iso turha kaari, jota paremmalla ohjaamisella ja koiralle oikein viestittämällä voi pienentää. Mutta alku tämäkin.
Maksimölli-rata
Vau, hyvä te! onnea voitosta =)
VastaaPoistaVoitkin lainata sitä DVD:tä meidän maijalle sit :)