Tokoo ja tokoo, kriisiä ja ahdistusta.

Tulipas eilen treenattua, innostusta kun riittää, en vaan tiedä oliko mitään hyötyä vai olisko parempi ettei treenaa mitään.

Ensin kävin Kyötikkälän kentällä ennen pimeän tuloa. Luntahan siellä oli joten kyllä se Aronilla varmaan ihan työstä kävi. Viritin ohjatun noudon merkkeineen ja kapuloineen, sekä ruudun kulmamerkit samalta merkiltä mentäväksi 25 m päähän. Ensin yksi merkille meno, hyvin ja lelu lensi palkaksi. Sitten vasemman kapulan haku, hienosti lähti, näki ruudun merkit ja teki pienen kaaren ensin katsoen ruutumerkkejä kuitenkin päätyen sille vasemmalle kapulalle. Jihuu. Seuraavaksi viritinkin koiraa tehdään merkki ja ruutu, ja päätyi ruutuun, tosin aina kun mulla ei ole ruudun nauhoja, menee Aron vähän banaanina ruutuun vasemmalta sivulta sisään. Tätä en sen ihmeemmin hinkannut, jätin lelun ruudun keskelle ja lähetin merkin kautta ruutuun, näin ollen meni suoraan sinne.
Tämän jälkeen jatkettiin ohjatun kanssa. Koska Aron oli nyt saanut mennä merkiltä ainakin 4 kertaa vasempaan, ei oikean kapulan haku ollutkaan enää hallussa. Tehtiin monen monta toistoa, joilloin meni lopulta ensin merkille ja sitten oikean kapulan haku. Tosin tässä kohtaa tuli usean hinkutuksen seurauksena merkille lähtiessä äännähdys. Syvässä hangessa oli vähän rankkaa, mutta hyvällä fiiliksellä lopettiin onnistuneeseen suoritukseen.
Seuraamista ei tuolla kentällä voinut tehdä lainkaan, kun sitä lunta oli liikaa, joten z merkit paikalleen parkkipaikalle.
Tehtiin asennoiltaan yksi onnistunut seiso-istu-maahan, mutta huomasin, että äännähti aina mukaan ottaessa. Voi ääh. Sitten treenattiinkin hiljaisuutta. Seurautin koiraa z-liikkeen kuvion mukaan ja aina jokaisen sivun keskellä liike seis ja uusi seuraa-käsky. Näin ollen tehtiin kaaviota, jossa 3 kertaa pysähdys ja uusi seuraa-käsky. Tälläisessä treenissä Aron niin mielellään ääntelisi, mutta kerroin Aronille, että nyt ollaan ihan hiljaa. Vapautin maassa olevalle narulelulle, kun teki ekan kerran z-seuruun läpi. Ja koska en päästä koiraani helpolla, tehtiin kaikkiaan niin, että menin z-liikeen edestakaisin läpi, joka sivulla pysähtyen, joten koiran oli pakko tsempata ihan täysillä, ettei ääni tule. Ja se pystyi siihen, 6 pysähdystä ja uutta liikkeelle lähtöä ihan hiljaa. Sai sen jälkeen leikkiä narulelulla ja kehuin suuresti pätevää koiraa.

Illalla vielä valkkuryhmän treeneissä.
Ensin helppo tunnari, jossa neljä kapulaa, joista yksi oli se oma. Onnistui ja toi oman. En tiedä olisiko tässä vaiheessa pitänyt lopettaa, mutta mulla on pakon omainen tarve saada tähän liikkeeseen nyt onnistunut fiilis ja voiton puolelle. Mutta jatkettiin uudella tunnarilla ja 6 kapulaa ympyrässä, toi väärän. En sanonut mitään negatiivistä, jäi vaan palkatta. Jatkettiin seuraavaan liikkeeseen, jossa siis liikkeelle lähtöjä.

Varmaankin 10 toistoa, liike alkaa ja liikkeelle mars. Aron häiriintyy vähän liikkurista, mutta toistojen ja vaihtelemalla palkkausksen ajoitusta saatiin ihan onnistunut tunnelma tuohon. Ensin ei lähdetty liikkeelle siis lainkaan ja sitten pari liikkeelle lähtöjä, joissa palkka erityisesti tuosta hiljaisuudesta.

Takaisin tunnariin, liikkuroituna ja toi väärän. Toi vielä iloisena sen väärän. Voi itku!! En halunnut nyt ahdistua tästä, joten tehtiin ohjattu, jossa haettiin se oikea. Vähän jännitti, että vaikuttaako se kentällä tehty ohjattu nyt tänne, mutta hyvin haki sen oikean. Tosin merkille lähtiessä ihanti (ou jee, että tähänkin liikkeeseen), merkilläkin olisi voinut olla parempi, mutta mielessä vaan, että pitää kuunnella suunta käsky, minkä teki ja sai lennossa palkan, kun laukkasi minua kohti kapulan kanssa.

Sitten omat höntsäilyt. Näissä jumppasin edessä istuvaan koiraa ja siitä takaa käskyllä sivulle. Tämähän on seuraamisen osalla toinen tilanne, missä ääni herkästi tulee. Jos yhtään inahti, keskeytin liikeen. Hiukan ikävää, mutta valitettavasti en voi sallia näitä ääniä enää mihinkään. Hiukan Aron otti tästä nokkiinsa, mutta ei tässä auta katsoa niitä enää sormien välistä.
Tehtiin myös seuraamispätkiä muiden treenatessa vähän ympärillä.
Sitten kaukojen aloitusta, jossa eka käsky seisomaan, teki todella hyvin.

Ja lopuksi vielä tunnarin pariin. Levitin kapulani ympyrälle ja vein itse sen oman sinne sekaan. Haki ainakin 5 kertaa näin sen oman. Lopuksi Miinu tuli vielä viemään sinne samaan ympyrään sen yhden oman, meni kapuloille, katseli minua hetken, vasta sitten haisteli ja toi sen oman. Hihkuin riemusta, mutta eipä tässä silti voi tuuletella. Helkutin ärsyttävää, että ollaan tällläisessä jumitustilanteessa. Näen sen jumituksen siinä, että kun Aron menee kapuloille, sen pitää katsella esim minua tai mennä ensin ohi kapuloista, sieltä takaa kääntyä ja sitten vasta haistella. Voi kun se olisi ihanne, joka menee innokkaasi kapuloille, haistelee ja reagoi heti omaan tuoden sen itsevarmasti. Tämä on tavoite, mutten osaa päästä siihen. Nyt eilen en antanut pahaa palautetta siitä, että toi väärän, mutta varmasti tajusi, ettei mennyt nyt ihan putkeen, koska ei palkita ja näkee, että nyt on joku pielessä. Ja kun toi oikean, palkkasin sen ruhtinaallisesti. Veri haard.....

Aamulla oli pakko tsekata, mikä se ääni merkille lähtiessä on, mutta pariin kertaan kotipihan merkille meno ja ihan hiljaa, huh. Yksi murhe nyt vähemmän