Tänään puuhasteltiin Aronin kanssa hetki jos toinenkin noutojen parissa. Tavoite on, että koira tulee varmana eteeni istumaan, pitää kapulaa hyvin, on hiljaa, ei löysää otetta vaikka kädet koskevat kapulaa ja irroittaa kapulasta irti-käskyn kuultuaan. On myös sen jälkeen hiljaa ja siirtyy sivulle hiljaa käskyn kuultuaan. Juu, on siinä kriteeriä kerrakseen.
Ja nämä kriteerit mielessä noudettiin tunnaritikkua, metellia, hanskaa, ohjatunnoudon kapulaa, isoa ja pienempää puista kapulaa. Hypäten, noutaen, kiertäen. Sisällä sekä ulkona. Kaiken monin kertaisen hinkutuksen jälkeen viimeinen treeni oli kaikken paras, enkä voinut uskoa sen olevan paras, joten tehtiin se sitten varmuuden vuoksi ihan kolmeen kertaan.
Homma meni näin: pihassa oli kaksi matala in-and-out hyppyä, siis ihan pieniä. Ensin kapula Aronille suuhun, sitten käsky hyppäämiseen, no se hyppäs ne kaksi pientä, sitten kierrä käsky, jolla se juoksi miljoona pihan toiseen päähän kiertämään lasten keinuja ja sieltä käsky tuo. Meni ja tuli vauhdikkaasti, istui eteeni suorana, laitoin kädet kapulaan ja selvä irti-käsky, irroitti ja pysyi hiljaisena. Jes, tästähän sai pallon palkaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti