Tehtiin kaksi rataa, kummatkin melko helppoja rataprofiililtaan, mutta varsinkin jälkimmäinen vaikea muistaa. Kun samojen esteiden ympärillä mentiin suuntaan jos toiseen, meni meidän kakkosrata vähän sellaiseksi nolojen tilaiden rata, kun tuli jo mustaa aukkoa, että mihin sitten.
Kummallakin radalla tuli joitakin onnistumisia, mutta myös paljon kohtia, joita otettiin uudestaan ja vielä kerran. Tyytyväinen olin erityisesti pujotteluun, Aron löytää sen keppien aloituksen hienosti vaikeammastakin kulmasta.
Se mihin en ihan hirveän tyytyväinen ollut, oli tuo agihurmos, joka Aronilla nyt on lisääntyneestä agimäärästä varmaankin. Oman vuoron odottaminen on yhtä piipitystä ja sen silmät kiiltää hullulla lailla. Ja kun katse on kuin hullulla, pitänee nyt alkaa treenaamaan lähtöjä, tähän asti on suht hyvin odottanut siellä lähtöpaikalla lupaa, mutta nyt nytkyy ja hytkyy, harjoittelin siinä sivussa kun edellinen koirakko teki vielä keinua, että jätän jonkun esteen taakse istumaan ja kävelen monen esteen taakse. Aron on siellä lähtöpaikassa kyllä valmiina lähtemään heti jos annan vaan luvan ja luvatta se yritti lähteäkin. Toinen missä kaivataan malttia, on keinu ja siitä jatkaminen. Mun pitää itselleni tehdä joku kaava, ettei koira lähde liikkeeni mukaan, vaan siis niin, että koira on keinun kontaktilla, itse voin jatkaa matkaani ja koira lähtee vasta vapaa-käskyn kuultuaan. Nyt taisi tulla pari varastamista seuraavalle esteelle. Onneksi oli Anu, joka tästä muistuttaa!
Kotona ollaan treenattu seuraamisen perusasentoa. Sisällä useampi setti (kun tuolla ulkona on todella ärsyttävää keliä)ja ulkona vielä myöhään illalla. Perusasennon paikka on nyt tarkka ja jos tulee käännöksen jälkeen liian eteen istumaan, saan jalan liikkeellä Aronin vähän pakittamaan oikealle kohtaa. Palkkaus oli eilen jokaisesta onnistuneesta perusasennon paikasta. Hienoa oli, ettei kotipihassa tarvinnut kertaakaan keskustella ääntelystä, vaikka seuraa-käskyä ja pientä hinkutusta tehtiinkin.
Meidän tauluraami-treeni jatkuu myös.
Olen siis naksutellut Aronin seisomaan kehyksen sisään. Nyt kun tassut osuu lähes aina oikein siihen kehykseen (molempien tassujen pitää olla kehyksessä) olen alkanut ottaa vauhtia kehikkoon tuloon. Eli koira lähtee eteisen toisesta päästä kehikolle, seisahtuu siihen, naks ja heitän namin taakseni ja siirryn itse eteisen toiseen päähän. Näin Aron juoksentelee namien perässä ja namin nielaistuaan kohti kohdetta. Kokeilin myös liittää seis-käskyn juuri ennen kehikkoon astumista ja sehän pysähtyi just eikä melkein niinkuin pitikin. En tiedä vielä toimiiko tämä isommassa vauhdissa, mutta ainakin kriteeri selkeytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti