Aamulla nukkuminen on ihan yliarvostettua, tänään siis kellon soitossa ylös ja oltiin klo 10.00 Hattula/Parola-seudulla rataan tutustumassa, ykkösluokan kisaa 3 startin verran Aronille. Tuomarina oli Anne Savioja, joka oli tehnyt meille melko vaikeat radat. Ei siis mitään "ykkösissä on pelkkkää suoraa" vaan ensimmäisellä radalla tein varmaan sata valssia, kun en osannut muutakaan. Ja varsinkin tuomarin kommentti kisaajille "tehkää nopeita nollia" olis voinut jäädä mun korviltani kuulematta, sillä se vaikutti meidän suoritukseen kun unohdin pari elintärkeää asiaa. Eli kontaktit. Perusasetelma on kuitenkin se, että Aron on kovin nopea eläin ja vaikka seisottaisin sitä kaeumminkin kontakteilla, päästäisiin silti ihanneaikaan kiinni. Joten mulla ei pitäisi olla mikään kiire. Menin kuitenkin vanhanaikaiseen, enkä ensimmäisellä a-esteen kontaktilla pitänyt koiraani siinä kunnolla, vaan päästin sen jo vauhdissa etenemään. Väärään päähän putkeahan se sujahti, eikä oltu kuin vasta esteellä nro 3. Että sellainen eka rata.
Toisen radan alkaessa sisäinen ruoska jo heilui, päätin, että nyt mennään tekemään ne kontaktit kunnolla eikä muulla ole väliä. No nyt tehtiin hyvä puomi, ihan ok keinu, mutta malttini ei riittänyt esteellä nro 17, joka oli a-este enää. No tällä radalla tippui kaksi rimaa, ei muita virheitä. Tällä 10 virhepisteen radalla pääsikin jo neljännelle sijalle, joten ei siellä helppoa ollut muillakaan.
Viimeinen oli hyppyrata, jossa oli monta kohtaa, joita mietin, että miten näistä selvitään. Alkusuora vaan oli sellainen, jossa oli hyppy- rengas-putki-suora ja siinä Aron räjäytti rengas-esteen halki, oliko jo niin kovasti menossa putkeen vai sanoinko putki jo ennen renagasta. Jokatapauksessa este nro 1 siis selvittiin virheittä, hah. Homma sujui kuitenkin eteenpäin ihan mukavasti, paitsi esteet 12 eteenpäin oli kivasti lomittain, että päätin tehdä päällejuoksun näiden esteiden välille, toimihan se viimeksikin. No nyt ei oikein toiminut ja sählättiin siinä, en muista mistä lopulta hylky tuli, mutta maaliin päästiin kuitenkin. Luokan päätyttyä kuulutettiin kaikki ykkösen ohjaajat radalle ja saatiin koulutuksellinen puhuttelu, että tässä kohtaa ei juuri kukaan osannut ohjata koiraansa. Tuomari sanoi, kunnon valssi olisi ollut tähän oikea ratkaisu ja kaikki jotka tekivät jotain muuta oli hirveää katsottavaa. Muuri estettä pitää kunnittoittaa sanoi täti.
Olin silti tyytyväinen päivän kulkuun. Tykkään siitä, että minulla on nopea koira, jonka kanssa voidaan osallistua tuollaisiin juttuihin. Terve ja kilpailukuntoinen koira on nautinto. Toiseksi harrastaminen on kivaa ja siksi me tätä tehdään. Ehdottomasti mun on nyt treenattava sitä omaa päätä, joka sisäistää jatkossa nuo kontaktitreenit ja mun on jatkossa pidettävä linjani. Näki sen myös tänään muiden suorituksesta, että jos koira karkasi kontaktilta, ei rata siitä eteenpäin sujunut enää suunnitelmien mukaan. Nyt treeniä ja lisää näitä perusasioita ja sitten taas katsotaan, mitä ollaan opittu kisakentillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti