Miten tehdään onnellisia ja väsyneitä koiria?

Minulla on vapaapäivät menossa töistä ja hyvin osaan täyttää päiviä koiramaisella ohjelmalla. Tänään olin tekemässä Pitkäsen Sarin koiralle voittajaluokan jälkeä Varsamäkeen ja Saria odotellessa ehdittiin Aronin ja Elviksen kanssa lenkkeillä metsäautoteitä pitkin 45 min. Sari sitten saapuikin ja teki Aronille kolme janaharjoitusta, joita yhdessä pitkään mietitiin, että varmaan tulee onnistumisia. Yhtään takajälki-epävarmuustilannetta ei saa nyt tulla. Aronin janat vanheni sen aikaa, mitä ajettiin Sarin ja Tytin jälki.

Joten jana 1:
Tässä lähetys tieltä ja ehkä 7m matkaa jäljennostokohtaan, Aron haistoi päänkäännön verran vasempaan, mutta jälki lähti oikeaan ja sinnehän se kääntyi, kehuin äänellä ja noin 5m oli maassa muutama lihapullan pala vahvistamassa oikeaa suuntaa. Kehuin tässä kerran ja Aron sai jatkaa jäljestystä jonkin matkaa, siellä keppi ja palkkaus. Jes.

Jana 2:
Nyt tehtiin hiekkatien toiselle puolen, lyhyt matka janalla kohti jälkeä, ryteikköisempi paikka, jälki lähti vasempaan, taas lihapullavahvistus oikeassa suunnassa, jäljestystä noin 50m ryteikössä ja siellä keppi, jonka Aron hyvin ilmaisi, palkkaa tuli.

Jana 3:
Nyt Aron lähti oikein vauhdilla janalla eteenpäin ja teki mielestäni varmimman jäljen noston, tässäkin lihapullaa siellä oikeassa suunnassa. Tässä sai nyt jäljestää 100m ja tehdä yhden kulman, kulma meni hyvin, mutta loppusuoralla Aron meni metrin sivusta loppukeppiä ja keppi jäi siihen, jäljesti tielle saakka eikä saanut loppupalkkaa. No Aron ei näyttänyt pettyneeltä, oli vaan ihan tohkeissaan, että oli saanut jäljestää.

Janaharjoitteet onnistuivat siis hyvin.

Sitten kaasu pohjassa ja kakku kainalossa kohti Niihamaa, edessä oli meidän ensimmäinen treenikerta aksaa ulkona.  Kakkua piti tietty eilisestä nollasta tarjoilla ryhmälle ja ihan valkosuklaa-limetorttu kera Lime-light limsan oli tarjolla. Hyvää oli omastakin mielestä :-)

Hyppyrata oli meillä ohjelmassa ja oli kovin hankalaa muistaa estejärjestystä. Niisto piti tehdä heti kakkosesteelle, (huomaatteko, että alan tajuta pikkuhiljaa agislangia, tiedän mitä on niisto, päällejuoksu ja vekki). Muuten esteen menivät miten menivät, hassulta tuntui hiekka lenkkarin alla, Aron teki juttuja niinkuin ennenkin. Halusin lopettaa siihen, kun meillä meni hyvin, että jäisi sellainen onnistujan mielikuva itselle ja koiralle.

Erikseen otin pariin kertaan keinua ja siltä vapauttamista. Aron teki sitä varman oloisena.

Lopuksi lähdettiin lenkille Niihaman metsiin monen koiran kera. Elviskin pärjää hyvin tuossa porukassa. Pieni ärhentelymatsi tuli Aronille ja Risto-kelpille, joten Risto lähti eri reitille. Kaksi lähes samanikäistä urosta ja kapeassa polun kohdassa, tuli erimielisyyttä, kumpi menee ensin. No onnelliset Aron ja Elvis saivat jatkaa lenkkiä kera tyttöjen, Bertan ja Pipan. Siellä se porukka sitten painelikin kaasu pohjassa, risut karvoissa ja välillä kura-ojasta juotiin vettä. Loppuhuipennuksena oli vielä pienet uimaliikkeet isossa ojassa, joten Elviksen mielestä aivan erinomaisen hienoa hommaa vielä naisseurassa.

Sanomattakin selvää, että nyt täällä lepää kaksi onnellista koiraa, unissaan juoksevat parhaillaan.