Kisanuran korkkaus

Jes, tänään päästiin kuin päästiinkin agikisoihin. Tähän asti on käynyt niin, että kun ilmoitan koirani jonnekin kisaan, tulee vastoinkäymisiä. Ja yrittihän niitä nytkin tulla, mutta tänään tuntia ennen kisapaikalle siirtymistä käveltiin metsässä ja Aron meni häntä hulmuten siellä mättäältä mättäälle liikkuen iloisesti ja puhtaasti. Joten viime viikon epäpuhtaus oli merkki jostakin, mitä tullaan vielä selvittämään.

Mutta siis agilitykisat Tamskin tallilla ja mua jännitti ihan hirveesti. Lihaskireenä sattui ihan reisiin, menikö päässä oleva veri sinne :-) Mutta jotenkin me selvittiin ensimmäisestä radasta maaliin ja nollatuloksella. Mitään kovin kaunista agiliitoa se ei ollut, onneksi sitä rataa ei ole videolla. Jouduin nimittäin heti parin esteen jälkeen vähän pelastelemaan tilannetta. Rata alkoi hyppy-rengas yhdistelmällä ja jännitin vähän rengasta, joka näkyi sellaisena, etten tehnyt sillä renkaalla mitään, tämän jälkeen kaarros valui pitkäksi. No puomi me tehtiin hyvin ja maltoin juosta eteenpäin ja sanoa vapaa-käskyn koiralle. Keinulla ei maltettukaan, joten siinä varastaminen, a-esteellä ihan tärisin, kun oltiin ihan loppuosuudella, siinä maltoin pitää kai hetken koiraani, mutta...parantamisen varaa siis on. Tämä oli nyt kuitenkin meidän ensimmäinen startti ja aikas mukava tästä on nyt jatkaa. Radan ihanneaika oli 50 sek ja suoritimme radan aikaan 39.85 ja sijoituimme tällä luokassa toiseksi 19.lähtijästä.

Toinen rata näytti paljon vaikeammalta ja hyppyradaksi siellä piti sitten olla jo tarkempi kuin edellisellä. Lähdimme radalle joukon viimeisenä ja ensimmäisellä esteellä tippui rima. Sen jälkeen ohjasin koiraani mielestäni tosi hyvin ja useampi este sujui vallan hienosti tehden päällejuoksua muuri-esteelle jne. Juoksin vallan kauheasti koirani kanssa ja pystyin olemaan koiraa koko ajan vähän edellä, vaarana oli, että koira pääsee mun eteen ja valitsemaan itse sitten putkien ja pussien aukkoja. Mutta kerrankin mä osasin ja tässä kohtaa voi ihan puhua agilitystä. Valitettavasti putkella nro 10 koira valahti väärästä päästä sisään, mutta haittakse? tajusin myöhemmin, miksi koira meni väärään päähän putkea. Edeltävä este oli pussi, jota rataa tutustuen rekisteröin niin, että kun koiran nenä tulee pussista ulos, lähetän sen samantien edessä näkyvään putkeen. Sitä en muistanut ajatellakaan, että pussin päästä tuleva koira ei tulekaan aina ihan suoraan ja koira tuli pussista ulos niin, että sen nenä osoitti suoraan sitä toista päätä putkeen. No koira teki niinkuin ohjattiin, joten ei siinä mitään. Iloisesti tehtiin sen jälkeen hyvät kepit ja loppusuora. Maalissa sain aidosti hihkuttua Aronille, että jee, ollaanko voittajia ja Aronin Viron lammas sai kyytiä. Eli hieno hylly tästä toisesta suorituksesta.

Nyt jaloissa tuntuu, että olen pinkonut koirani kanssa, huh huh. Huomenna pitänee leipoa jotakin herkkua meidän kehariryhmälle ja parhaalle Anu koutsille, ovat kiitoksen ja herkun ansainneet. Ja monet muutkin kuten Anna meidän etätukihenkilö Laukaassa sekä aina niin tärkeä kasvattaja Riikka, jonka tuki ja viisaat kannanotot kaikkeen on ihan äärettömän tärkeää. Halaus myös rakkaalle Aronille.