Treenistä toiseen

Huh heijaa, että toukokuu on mukavaa aikaa. Jos aikaisemin päivät sai kulumaan ihan tokon tai agin treenaamisella, lisätään tähän vielä pk-touhut ja ohjelmaa kyllä riittää.

Esineruutuja Aron on tehnyt nyt 2 kpl. Eilen kävin Varsamäessä tekemässä yhden ruudun, joka tallattiin Elviksen kanssa ja jossa esineet vietiin Aronin kanssa. Kolme esinettä, joista takanurkkien esineet löytyi heti ja keskimäinen esine vaati kaksi pistoa löytyäkseen.
Tänään oltiin Koivumäessä esineruutu-illassa. Sen idea on, että ruudussa on paljon hajuja ja vieraita esineitä. Joten porukalla tallattiin ruutu ja Aron pääsi ruutuun illan kolmantena koirana. Huomasi, että hajujen määrä yllätti koiran ja suorista pistoista ei tänään voinut puhua. Esineet vietiin ruutuun niin, että katsottiin Aronin kanssa. Siinä, että esineet olivat vieraat, ei ollut koiralle väliä, onneksi, sillä olen miettinyt, että onko se hyvä tehdä omilla esineillä niin paljon? Selvästi Aron on esineruudussa nurkkahakuinen ja jos esine on keskellä ruutua, tulee ylimääräisiä pistoja/ juoksentelua. Eli jatkosuunnitelma on vahvistaa suoraan menoa ja niin, että esineet on keskellä ruutua.

Kun nyt ajatukset on metsässä, kirjaan tähän vielä tämän päivän jälkitreenin. Sanonpa vaan, että metsäjälki on paras keino hankkia itselleen jännitystä elämään. Viimeksi vastaan tuli hirvi, nyt hukkui Miinu. Lähdettiin nimittäin samaan aikaan Miinun kanssa tallaamaan koirillemme jälkiä. Bertta sai omistajansa toiveiden mukaisen 400m jäljen ja oli autolla jo hyvin pian. Miinu lähti tekemään Aronille 700m jälkeä, mutta kun Miinua ei kuulunut pois metsästä 45 min siitä kun erottiin, aloin jo soitella. Miinu kertoi jättäneensä viimeisen kepin metsään ja eikä sen jälkeen ollut tietoakaan missä on. Soiteltiin useampi puhelu ja Aron oli jo valmiina lähtemään pelastusjäljelle. Miko, meidän esineruutuporukassa ollut, lähti Koivumäen keskipolun päähän huutamaan Miinua. Tämän avulla Miinu suunnisti kohti Mikon huutoa ja lopulta Miinukin pääsi takaisin seuraamme. Mietittiin pitkään, kun lopulta oltiin esineet treenattu, että ajetaanko se jälki, kun se oli päässyt jo vanhentumaan pitkälti yli 2 tuntia. No ajettiinhan me se, mutta sovittiin, että lopetetaan 5 kepille, koska se 6 on niin kaukana, ettei sieltä osaa kukaan takaisin autolle.

Oltiin tehty sellainen pentumainen jana, jossa koira lähtee suoraan kohti metsää ja törmää jälkeen, joka vie myös suoraan eteenpäin. Näin ei tarvitse tänään miettiä takajälkiongelmaa ja koirallakin ehkä vahvistuu se oikeaan suuntaan lähteminen. Ja näin tapahtui, hyvin lähti. Ajoi varmasti ja Miinu sanoi, että rauhallisemmin kuin yleensä. Jälki kulki suolle ja märän suoryteikön yli mentiin, siellä ryteikössä koira pääsi minulta irti, mutta onneksi pysähtyi kepille, näin kaukaa, että koira on kepillä, poimii sen ja lähtee luokseni keppi suussa laukalla, koira oli jossain 50m päässä. Voi kulta Aron miten hienoa, tai onko, kun kyseessä on jo keppi nro 3. Miinun kanssa todettiin, että Aron kulki kyllä jäljellä, niin hyvältä se näytti meidän silmään. No matka jatkui ja seuraavan kerran pysähdyttiin 5 kepillä, johon sitten päätettiinkin tämä jälkitreeni. Joten, kyllä nyt mun keppilaskuri heittää heti miinuksen puolelle.  Joten me tarvitaan siis lisää vierasta jälkeä ja vierasta keppiä, kuka lähtis mun kanssa metsään?

Aamulla oltiin myös vähän pk-touhuissa, kun Pia ja Tupla tarvitsivat treeniseuraa pk-tottikseen. Aron oli tosi levoton ja piipittävä. Teinkin seuraamiset ilman seuraa käskyä ja yritin palkata tiheästi namilla aina ne hyvät kohdat. Kaikki jäävät asennot oli hyvät, mutta siinä sitten olikin. Tasamaanoudossa tosi levoton luovutus. Metrisen hyppyä kokeilin niin, että lelu esteen toiselle puolen ja kokeilu, että pystyykö hyppäämään ilman painoa suussa yhteen suuntaan, ei pystynyt, kaatoi hypätessään koko esteen. Ei näyttänyt musertavan Aronin itsetuntoa, sillä nappasi lelun esteen takaa ja hyppäsi takaisin päin lelu suussa kaatuneen esteen yli. Tämän jälkeen a-estenouto, sen teki tosi hyvin, palkkasin ennen luovutusta.  Lopuksi vein paikallamakuuseen, jossa pysyi hyvin, ei välittänyt laukauksista jotka ammuin Pialle, mutta seurasi silmä tarkkana Tuplan tekemisiä. Joten tuossa pk-tottiksessa ollaan valovuosin päässä koetasosta.

Onneksi on toko. Tehtiin treenin lopuksi yksi tokomainen pätkä. Ensin luoksetulo koemaisesti, siitä suullisin kehuin tunnariin, tunnarissa palkkaus heti siitä, kun valitsi sen oman ja lähti tuomaan. Luoksetulossa vauhti tippui loppua kohti, mutta tunnarin teki hyvin, joten en tiedä koirasta, mutta itsestä tuntui hyvältä päästä palkkaamaan koira kunnon namipalkalla siitä, että teki hyvän tunnarin.

Kotipihassa katsoin vielä sitä metrisen hyppyä, tosin tehtiin vaan varman päälle ja muutama hyppy 80 senttiin apuhypyn kanssa, yksi 80 cm hyppy oli tosi huono, mutta uusinnalla teki hyvän hypyn. Joten jatketaan harjoituksia....