Tiistaina käytiin Aronin kanssa fyssarilla, Kirsi Piispasella. Aikanaan käytiin Teddy-partiksen kanssa hänen luona hakemassa kuntoumisvinkkejä reisiluunpäänpoiston jälkeen, joten tutulle ihmiselle oli helppo varata aika.
Aronia juoksuteltiin, se kiipesi rappusia, meni tikapuukujassa, tasapainoili tyynyllä ja sekä sellaisilla rattailla ja lopuksi oli vielä käsiteltävänä. Reissu olikin siinä mielessä oikein kannattava, että seurauksien syitä kyllä löytyi. Ahkeran treenaamisen tuloksena oli selkälihakset jumissa, jonkinlainen fasettilukko selässä, rintarangassakin oli jotain ja ylipäätään lihakset olivat kireinä. Palautetta saatiin, että liian lujaa on varmasti menty. No fysioterapeutti osaa osaa asiansa ja minä tunnen koirani. Eipä siis ihme, että 80 cm korkeat hypyt olivat vaikeita viime viikolla. Aron vaan on niin kiltti, että se menee vaikka sattuisikin.
Ja varmasti se joitain viikkoja sitten ollut keventely oli juuri näiden lihasjumien ja selkäfasettien kanssa yhteydessä.
Nyt meidän pitää ottaa pari viiikkoa keveysti. Ollaan hyppykiellossa, sillä hyppyyttäminen pahentaa selän tilannetta sekä tekniikkaa. Saatiin lupa kevyeeseen metsälenkkeilyyn ja pieni tauko treenaamiseen on kuulemma hyväksi. Ensi viikolla mennään uudestaan hoidettavaksi. Jotakin Kirsi sai jo tällä ekalla kerralla aikaan, sillä Aron pyöri selällään eilen moneen kertaan matolla ja venyttelee mielestäni entistä enemmän. Joten olen samaa mieltä, että parempi hoitaa tämä juttu nyt pois ja sitten taas jatketaan.
Yritin tänään nauttia metsälenkkipäivästä, mutta se oli teeskentelyä, sillä ajatukset oli samaan aikaan treenaavassa kehariryhmässä, mitähän kivaa ne teki? Metsässä sitä paitsi on niitä käärmeitä ja nautinto kävellä on kaukana, kun pitää katsoa koko ajan jalkoihinsa, ettei astu kyyn päälle.
Pikaista paranemista teille sinne =)
VastaaPoista