Helatorstai ja ihan pihalla

Tämän viikon ainoa vapaapäivä töistä ja mukavasti se tuli vietettyä. Heti aamusta olin neljän lapsen sekä kahden koiran kanssa retkeilemässä Katajajärven laavulle, reppu täynnä makkaraa ja keksiä, joten hyviä eväitä mentiin syömään. Kyseinen laavu löytyy Kangasalan aseman metsistä ja joka vuosi me ollaan sinne retkeilty. Laavulla oli muitakin ihmisiä, joten alla olevat tyypit joutui puuhun kiinni ja jäivät vain kuikuilemaan nuotiolla olevia makkaroita.

Retken jälkeen olinkin treenailemassa Niihamassa Miinun kanssa. Teimme ensin pientä lämmittelyä koirien kanssa ja sitten koirat autoon ja tallasimme 2 esineruutukaistaa. Ruudut olivat polun molemmin puolin, sellaisia 10 m leveitä ja 50 syviä. Miinu vei Aronille esineet valmiiksi ja me jäimme odottamaan lupaa tulla ruutuihin. Bertta oli käynyt ruudussa jo ennen Aronia ja esineet oli olleet Bertan suussa ennen meitä. Alla Aron yrittää nähdä, missä se Miinu menee.

Aronin esineruudut onnistuivat ihan nappiin, teemana oli suoraan eteneminen, joten ensimmäisen kaistan lopussa oli esine, matkan varrella oli vetistä lätäkköä ja ruudun päässä piti kiivetä vähän korkeammalle kivetykselle päästäkseen esineelle. Aron eteni hienosti ruudun takarajalle ja haki sieltä esineen. Sitten kaista nro 2. Siinä oli puolessa välissä matkaa pieni poni laitettu jaloilleen seisomaan sellaiseen autonrengasuraan. Kun esine oli siellä syvänteessä, vähän jännitti, että haistaako Aron sen edetessään kohti ruudun takarajaa. Haistoi ja toi ensin tuon esineen joka oli siinä ruudun keskellä. Sitten uusi lähetys ja nyt piti laukata ruudun takarajaan, siellä oli esine, jonka Aron kävi sukkelaan hakemassa. Ihan loistavat pistot.

Sitten siirryttiin Miinun kanssa Niihaman agikentälle ja puoli tuntia aikaa tehdä hyppytekniikkaa. Aron teki 5 esteen perussarjaa 2 kertaa, sitten 3 kertaa kapula suussa. Lopuksi vähän 80 cm korkeaa tokohyppyä apuhypyn kanssa, mutta eipä saatu puhtaita hyppyjä. Takapää jää hypyssä alas,vaikka etupää nousee. Nyt pitää enempi käydä lenkillä esim. Vehoniemen soramontulla, jossa on hyviä ylämäkiä ja pehmeää hiekkaa, lihasta ja ponnua pitää saada Aronin takapäähän rutkasti lisää.

Sitten alkoi meidän kehäriryhmän agi. Rata oli sellainen, ettei mulla ollut mitään mahkuja muistaa sitä. Onneksi ei sitä muistia tarvittukaan, sillä olin todella huono. Jo esteillä nro 3 ja 4, jotka olivat kaksi hyppyä, saatiin meidän treeniaika kulumaan. Ihan hirveetä, kun mun kehonhallinta on hirveetä. Ja kun jokainen liike pitää miettiä, on se niin takkuista. Kunpa oppisin tuota lajia joskus. Erikseen katsottiin meidän puomia, jossa nyt näkyy se, että koira sai lähteä kisoissa ilman vapaa-käskyä pois kontaktilta, lähtee siis liikkeestäni mukaan. Tätä sitten tehtiin hetki ja erikseen treenasin sitä vielä keinu-esteellä siinä sivussa. Ehkä 15 toiston jälkeen näytti siltä, miltä kuuluukin. Eli koira menee suoraan kohti on-offia ja jää sinne riippumatta mun juoksusta tms ja lähtee liikkeelle vasta vapaa-käskyn jälkeen. Salla otti tästä videon, että voin katsoa edes jonkun asian onnistuvan. Tuo koiran ilme on se mitä haluan ja se ilme pitää jatkossa olla aina meidän kontakteilla.

Lopuksi kiva jäähkälenkki. Aron hölköttelee siinä polulla mun edellä ja sitten kaasu pohjaan, sillä onkin kaksi hirveä ja Aron saa mukavan näkölähdön niiden perään. Huusin Aronille niin että kurkkuun sattui ja luopuihan se sitten niistä, onneksi. Ei ihan nappaa, että söpö bordercollieni juoksee pitkin Niihamaa kahden hirven perässä. Ulkona oltiin siis koko päivä ja nyt olo on kyllä ihan pihalla olleella.