Tänään oltiin jälkimetsällä Kärnän Sarin ja Kurtin kanssa. Treffattiin Koivumäen toisella puolen, meidän uudessa jälkipaikassa.
Aron teki yhden esineruudun, siinä katsottiin ruudun keskellä, kun Sari tiputti keskiesineen ja keskelle taakse toisen esineen. Ensimmäinen esine nousi helposti, Aron juoksi keskellä ruutua kohti takarajaa ja nenä oli auki, sillä juoksi metrin yli siitä keskiesineestä, jarrutti, kääntyi ja toi sukkelaan sen minulle. Taka-esineelle ei tehnyt ihan luotisuoraa pistoa, vähän kaarsi vasemmalle, sieltä takarajalle ja esine suussa takaisin. Hyvä Aron.
Jäljestyksen Aron aloitti ensin janaharjoituksella. Janalla oli muutama frolic vahvistamassa jäljen oikeaa suuntaa, Aron nappasi jäljen oikean suunnan syömättä nameja, jäljesti hyvin kohti keppiä, meni siitä vähän ohi, kääntyi ehkä 8 m sen jälkeen takaisin päin ja nosti sen kepin. Sari juuri huuteli tiellä, että tais mennä kepin ohi ja sitten keppi olikin Aronin suussa.
Sitten se jälki, pituutta ehkä 600m, vanheni 1½ tuntia, ilma lämmin ja aurinkoinen. Tälläkin janalla oli namivahvistus, mutta kaunis suoritus se ei sittenkään ollut. Etenee hienosti kohti jälkeä, kuten aina, lähti vähän oikaisten oikeaan suuntaan, vaihtoi suuntaa ja meni takajäljelle, en muista pyysinkö Aronin takaisin vai vaihtoiko itse, mutta en tiedä millä me päästäisiin eroon, että siksakkia on tuossa jäljen suunnan valinnassa. Jos jäljen kulma on janalla loiva, osaa lähteä, heti kun on suorakulmavalinta, tulee pulma. Mutta päästiinpä jäljelle kuitenkin.
Eka keppi nousi aikas pian, sitten jäljestettiin. Mentiin korkealle kalliolle, tässä piti ihan pyytää Aronia odottamaan, että pääsin itse kiipeämään perään, sitten laskeuduttiin sieltä kalliolta, piti ihan kysyä perässä tulevalta Sarilta, että menitkö ihan totta tästä. Juu, jäljen päällä mentiin. Sitten alkoi haaste-osuus. Kaadettua kuivunutta kuusta ja muuta rytöä. Täys työ oli pysytellä Aronin perässä, hienosti koira kuitenkin ratkoi tätä ryteikkökohtaa, sillä sitä ei näyttänyt yhtään häiritsevän rytölä. Tulikohan tämän jälkeen yksi kepin nosto vai ennen, mutta kakkoskeppi kyllä nousi. Kolmonen ja nelonen jäivät nostamatta, sillä tiesin etukäteen, että neloskeppi on juuri ennen tien ylitystä ja kun näin tien, tiesin ,että yli on menty. Tien ylityksen Aron teki oikein mallikkaasti ja nosti sen jälkeen kepin nro 5, joka oli jäljen viimeinen, Eli tänään keppimenestys oli janalta 1 ja jäljeltä 3/5.
Mukavaa Aronin toukokuun jäljissä on ollut se, että ollaan ajettu jopa 6 eri jäljentekijän jälkiä, monipuolista kokemusta siis. Itse tuppaan tekemään keppien paikat ja pituudet usein samalla kaavalla, nyt kaavaa on kyllä rikottu. Pisteet tästä meille.
Jäljen suunnan valintaa en ole vielä onnistunut kouluttamaan hyvin, samoin odotan todella paljon niitä jälkiä, joissa kepin nosto on 100%. Nyt aina joku jää.
Aronin jäljestys on mielestäni rauhallisempaa ja tarkempaa, mutta silti keppejä vaan jää. Tarkkaa jäljestys on nyt siinä, ettei jäljen hukkaamista juuri tule, oli se maasto mikä vaan. Samoin kulmat ja itseluottamus koiralla näyttää hyvältä. Joten eikai me ihan suossa olla.
Kiitos Sari ja Kurt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti