Tokon valkkuryhmä koolla

Tänään treenattiin pitkästä aikaa tokoa. On se kyllä koukuttavaa hommaa, mutta viime viikko meni jälkiin keskittyessä ja agissakin kisattiin 5 rataa, joten ei sitä vaan aika ja rahkeet riitä kaikkeen. Mutta vallan mielenkiintoiset treenit oli ja Anu on osannut luonnehtia omassa blogissaan kovin hyvin meidän treenitunnelmaa. Oltiin siis hiekkakentän ja lasten leikkipuiston välisessä nurmitilassa, jossa hiekkakentän jalkapallot lenteli miten sattui tai lapsia sinkoili missä vaan. Mukavaa haastetta toi vielä hemmetinmoinen tuuli, joten kaikkea maan ja taivaan väliltä lenteli joka puolella. Lisäksi meidän nurmialueen erotti hiekkakentästä sellainen metallinen verkkoseinä, johon jalkapallot jysähteli kaiken aikaa. Eli loistavat häiriötreenit.

Aronin kanssa mentiin reippaasti kehään ja harjoiteltiin muutamaa hyvää perusasentoa siihen alkuun. Asenne voisi olla koiralla sata kertaa parempi ja sitten kun se asenne ei ole niin hyvä, tulee perusasennostakin sellainen mutka jalan ympärille. Palkkasin kuitenkin namein nuo perusasennot, sillä tarkoitus oli, että otetaan se asento kerrasta enkä ala siirtään ja hinkuttaan.

Näiden jälkeen pieni palkattomuussetti, jossa aloitettiin ruutuun lähetyksellä. Seisoin selkä sitä metalliverkkoa kohti ja Aron siinä sivulla ja juuri kun tuli käsky, jysähti myös pallo selän takana siihen verkkoon, no odotin ihan hetken ja annoin käskyn merkki ja hyvin se Aron siitä paineli merkille, sitten lähetys ruutuun ja lujaahan se sinne laukkausi, lujaa tuli myös jalkapallo kohti Aronia, mutta koira kerkes alta pois, ruudussa ei ollut ruutunauhoja ja huomio kiinnittyi siihen jalkapalloon, joten stoppini tuli vähän huonoon kohtaan, koira kuitenkin oli lähes ruudussa ja jatkoimme niin kuin kisamaisessa setissä on,koira maahan ja siitä myöhemmin sitten sivulle. Hyvin tuli.

Tästä pienin suullisin kehuin siirtyminen luoksetulon aloitusta, tuo aloitus olisi voinut olla parempi, sillä käskyn aikaan Aron katseli ihan muualle kuin meikäläiseen, näin ollen maahanmenokin oli vino. Hyvin tuli kuitenkin luokse, otettiin vain suorana ja sivullekin hyvin, tästä kisamaiset pienet kehut ja siirryttiin tunnariin.

Miinu teki tunnarin meille ja oltiin sovittu, että kun Aron nostaa sen oikean kapulan ja lähtee tuomaan, se saan iloisen superpalkan. Aron onnistui tehtävässään hyvin ja sai minut iloitsemaan oikeaa kapulaa tuomalla. Tosi hyvin tehty häiriöissä, palkattomuutta alla ja vielä kovassa tuulessa. Loistavaa.

Sitten vähän seuruuta ilman seuraamiskäskyä ja Miinu puhui taukoamatta liikkurin puheita. Tässä huomattiin, että mun pitää olla rento jos haluan, että koirakin on rento.

Sitten sovittiin, että aloitetaan ryhmätreenit ja muut lähtivät hakemaan koiriaan autoista. Meillä oli pari minuuttia aikaa ottaa vielä sitä ruutua. Voi pöh, kovassa tuulessa mun seis käskystä tuli vahvempi kuin yleensä ja koira heittäytyy maahan seis käskyllä. Tätä sitten hinkattiin tovi ja hetken päästä vielä lisää. Lähettelin koiraa kiertämään puuta ja sieltä ruutuun, tehtiin niin monta toistoa, että seis-käskystä tuli hyvä juttu. Kerta kerralta myös ruudun paikka parani, joten kyllä vaan suosittelen kaikkia treenaamaan ruutuja ilman nauhoja.

Ryhmäseteissä tehtiin kivoja juttuja. Ensin makuu, itse makuu oli lyhyt, pääpointti oli niissä aluissa ja lopuissa. Näin puun takaa kuinka Aron lössästi lonkalleen puolessa välissä makuuta, joten ens kerralla pitänee tehdä jotakin yllätyksellistä, ettei vajoa aina tuohon tilaan, missä on löysä.
Istumisista jäivät hyvin, eikä Aron häiriintynyt vaikka vähän valokuvailinkin riviä. Oltiin taas hetken puiden takana piilossa.

Lopuksi tehtiin tosi kivaa treeniä, oltiin ympyrällä ja jokainen sai sanoa vuorollaan eri käskyjä ja palkata siinä, mitä halusi. Minä palkkasin siitä, ettei Aron tehnyt muiden käskystä mitään ja sitten omalla käskyllä nami tuli siitä, että kävi hyvin maahan. Tämä oli kyllä tosi hauskaa ja tehokasta, pitää ottaa näitä ens kerrallakin.

Ihan lopuksi otettiin kaikki samaan aikaan ja tässä vaiheessa me puuhasteltiin sitä ruutua. Hauskaa oli, kun kaikki koirat juoksenteli minne sattui, lapsiakin oli seassa ja niitä jalkapalloja ja kaikki mahtui silti tekemään. Näin jälkikäteen olen kyllä ylpeä meidän ryhmästä ja koirien häiriökestävyydestä. Yhdessä kohtaa olin lähettämässä Aronia merkille, onneksi Maiju huusi, että saanko kutsua Ellin ensin ja saihan Maiju, ottivat nimittäin luoksetulon siitä meidän edestä, kiltisti istui Aron sivulla ja odotti silti lupaa lähteä merkille.

Onnellinen Aron