Jes, jälkitreenit jo tehty ja vielä tänään ehtii kokoustaan Tavesin hallituksen kokoukseen. Tavesiin liittyen me oltiin jälkimetsillä, vähän katsomassa tulevan jälkikokeemme paikkoja ja samalla tietty treenaamassa. Maarit I teki Aronille 700m pitkän jäljen, jossa 6 keppiä, vanheni 1½ tuntia. Jana vain 5 metrin mittainen ja jäljen suunta oli menossa oikealle.
Lähetin Aronin rennosti jäljen etsintään, reagoi tosi hyvin jälkeen, lähti oikeaan suuntaan, mutta epävarmuuttaan? vaihtoi jäljen suuntaa mennäkseen takajäljelle, sieltä käänsin koiraa ja heti kun se lähti uudestaan sinne ensimmäiselle vaihtoehdolle kehuin sitä äänellä. Siitä eteenpäin työskentely oli mahtavaa. Pidin liinaa koko ajan tuntumalla, näin ollen jarrutin vähän samalla vauhtia. Aron ajoi tosi tarkkana jälkeä, Maaritin mukaan teki kulmat tarkkaan, ei hairahtunut missään, vaikeissa kohtaa ratkaisi jäljen loistavasti jne. Todella hyvin siis. 5 keppiä nousi todella hyvin ja varmasti. 5:nellä kepillä huomasin, että Aron kyllä jo läähätti, oli 15 astettä lämmintäkin, mutta samalla turkki myös hilseili kauttaaltaan. Viimeisellä kepillä se vaan meni siitä yli, jäljen loppu oli merkitty ja se vaan meni suu auki yli reagoimatta siihen, Maarit tuli perässä ja sanoi, että pysäytä Aron, pysäytin ja Maarit nakkasi hätävarakepin taskustaan sinne eteenpäin menevälle jäljen päälle. Sen Aron haistoi sitten kun annoin jatkaa ja sai palkan. Jälkilaskuuriin lisään siis löydetyt 5 keppiä ja tarjolla niitä oli 6.
Jäin miettimään vaan Aronin yleisilmettä 5kepillä, ottiko se painetta siitä, että jarrutin sen vauhtia. Nyt jäljenajo oli tasavauhtinen kaiken aikaa ja kovin keskittynyt. Ei yhtään raikulijäljen ajoa, mitä se tekee, kun olen liinan päässä ja menisin lähes juosten sen mukana. Eli tarkkuuttahan tuosta tuli. Lisäksi Maaritin kanssa mietittiin, että Aron oli jäljellä ratkaissut monta pulmaa ihan tosi hyvin, yksi iso oja ja sellainen ryteikköinen kohta, missä meikäläinenkin kellahti ihan selälleen mättääseen. Sporträkkeri oli päällä jälkeä ajettaessa, jälki näytti sitä ajettaessa tältä. Laitoin vehkeen päälle autolta lähdettäessä, mutta jälkikin lähti lähes autolta. Unohdin vaan painaa stop-nappia räkkerin päässä, joten aika mitä käytettiin jäljellä ei ole realistinen. Mutta näkee hyvin tuosta, miten kulmaa ja sykkeröä ollaan menty ja Maarit sanoi, että koko ajan oltiin jäljen päällä.
Loppuviikosta pääpaino on nyt vahvistaa se jäljen oikea suunta. Seuraavissa treeneissä tehdään janoja ja taidan nyt ottaa käyttöön namikipon, jonka paikka on noin 5m jäljen noston kohdassa oikeassa suunnassa. Jos näitä tehtäisiin 10 kpl ja mikäli kaikki onnistuisi, vahvistuisi koiran mielessä se jäljen oikea suunta. Pitkää jälkeä ei nyt tarvitse miettiä, vaan tärkeintä olisi nyt paineettomat janat ja jäljen oikean suunnan valinta.
Ontumista ei havaittu, mutta pitänee nyt harkita ja tunnustella, mitä huomenna tehdään ja onko koira kisakuntoinen.
Tein myös Elvikselle 3kepin jäljen, joka ajettiin sitten ihan lopuksi. Elvis oli ihan tohkeissaan ja ensimmäinen keppi nousi niin hyvin, keskimmäinen keppi jäi, sillä tultiin hakkuuaukean reunaan, olin käynyt siellä aukean puolella jättämässä yhden kepin ja tullut sitten pois, Elvis oikaisi vähän ja keppi nro. 2 jäi sinne aukealle. Takaisin metsään tultiin hyvin ja jäljen päässä oli keppi nro 3. Tosi hienosti tämä nousi. Hirven sorkan jälkiä oli, mutta onneksi Elvis pysyi omalla jäljellään. Hyvin meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti