Agilityä Kana-areenalla osa 2

Ja tänään taas kanalaan, sillä Lotta Vuorelan koulutus jatkui heti aamusta.
Aronista Kana-areena on kiva paikka, mutta nyt se vasta syttyikin, kun alkukävelyjen aikaan areenan pihaan posotti 1 hevosen ja 3 ponin lauma. Olivat karanneet 2 km päästä ja tulivat nekin ilmeiseti treenaan, kun niin lujaa menivät kana-areenan pihassa.

Hevoshässäkän jälkeen sitten agilityyn, nyt tehtiin 21 esteen rataa ja ensin rataan tutustuttiin ilman koiraa ja sitten koiran kanssa pätkissä. Radan alussa oli 4 esteen hässäkkä, jossa este 2 hypättiin lähes päin seinää ja sieltä piti ohjata seuraavalle. Tää oli mulle niin vaikeaa, kun piti mennä taaksepäin, olla menemättä kyyryyn, piti pitää rintamasuunta eri suuntaan ja sitten jotakin valssin tapaista ja missä oli käsi esteen 3 jälkeen? Huh, kun viimeikin osasin ohjata tämän edes jotenkin, päästiin sellaiseen radan osuuteen, jossa oli musta s-putki, jonka jälkeen hyppy, pussi ja sitten piti valssata, jne. Tämä seuraava osuus alkoi sujua meiltä jo ihan mallikkaasti. Rata jatkui sellaiseen nurkkaputkeen, jossa oli putken suut ihan vierekkäin ja piti osata ohjata koira oikeaan putken suuhun ja ns, heittää se sinne jo kaempaa. Tämä me osattiin, jes.
Ja sitten radan huipentuma, sillä putken jälkeen tuli 8 hyppyesteen sarja, joissa piti valssata ja juosta täysillä ja taas valssata. Ja se homma sujui kuin unelma. Oltiin tämän osuuden jälkeen Aronin kanssa niin onnellisia ja väsyneitänkin että oli hyvä jättää ratatreeni siihen.
Radan viimeiset esteet olisivat vaatineet takaa-ohjauksen ja sitä me ei oikein osata, joten harjoittelin tekniikkaa takaa vain yksittäisellä esteellä erikseen ja tämä me saatiin kotitehtäväksikin.
Kaiken kaikkiaan Lotta kehui, että Aron keskittyy aina tosi hyvin. Sen kanssa on tämän vuoksi kiva harjoitella. Sen voi jättää lähtöön istumaan, eikä se pääsääntöisesti karkaa sieltä. Sen kanssa pystyi ottamaan tunnarin radan reunalla, kun toinen pari teki rataa ja se löysi sen oman. Joten I Love my bordercollie.
Lotta kehui, että me ollaan edistytty huikeaa vauhtia, tosin meillä ei ole mitään säännöllistä treeniryhmää edes tiedossa, joten saa nähdä mitä teen tämän lajin kanssa. Harmittaa, että erosin Tamskista noin 3 vuotta sitten, mutta kaipa sinne voi uudestaankin liittyä. Sen kautta varmasti pääsisi säännölliseen treeniin. Mutta katsotaan. Agility on muodostunut meille yhdeksi kivaksi lajiksi muiden joukossa, joten on kiva, että Aronista on moneen.

Tänään tuli liikuttua myös muutenkin kuin agilityradalla. Kun tein aamulla 3 koiran kanssa aamukävelyn, sitten areenalla alkukävelyt ja loppukävelyt eli 30 min kerrallaan tuntui se jo jaloissa, mutta kotiin saapuessa virkeät partacolliet meitä odotteli ja lähdin sitten vielä suksien kera koirien kanssa lenkille Varsamäkeen. Siellä aikaa meni 1½h joten olotila on onnellinen, mutta väsynyt.