Jälki nro 15.

Tänään hätsynpikasesti jälkimetsässä. Samalla kun vein Petraa ratsastustunnille, pysähdyttiin tuonne unelmien metsänreunaan. Petra jäi autoon syömään karkkia (lahjus) ja sanoin, että äiti palaa 20 min päästä. Ja kävin reippaaseen tahtiin kävelemässä jäljen, jonka pituus oli 15 min käveltynä. Ja kun pääsin autolle, kiireesti Petra hevostallille ja hevosen selkään, tunnin päästä olin takaisin jälkeä aloittamassa.

Jäljellä oli 5 keppiä ja kaikki löytyi. Jäljen ajo oli mielestäni erinomaista, yhden terävän kulman teki sellaisella viiden metrin kaarella ja muuten pysyi koko ajan jäljen päällä. Vauhti sellaista reipasta. Maasto oli kivaa ja mielenkiintoista. Siellä oli lyhyttä mustikanvarpua, sitten ihan puolukkavarpupohjaa, poronjäkäläsammalkalliota jne. Selllaiset kohdat, missä oli vain pelkkä kuiva sammal kallion päällä, meni Aronilta hienosti, se kulkee kuono melkein maata vasten. Heti kun ollaan mustikanvarvuilla, se ajaa korkeammalla. Maasto pohja on koko ajan nousevaa, sen metsä-autotien nimikin on Vartiavuorentie, joka kuvaa, että tasaista nousua vuorelle. Ja tänään tunsin tuon nousun sen verran, että kahden viimeisen kepin väli tuntui jo jaloissani...

Ainoa mistä löytyy työstettävää oli jana. Jälki kulki janallani 30m päässä ja suunnittelin janan sellaiseen pieneen kallioiseen ylämäkeen. Aron lähti hyvin, meni tikkusuoraan noin 23 metrin kohdalle ja siitä tuikkasi yhtäkkiä oikealle, sieltä kautta haistoi jäljen ja lähti takajäljelle. Annoin ajaa takajäljen ja esitin tyhmää, tiellä takasin ollessa sanoin Aronille, että mitäs nyt tehdään, oliko jälki tässä. Käveltiin sitten äskeisen lähetyskohdan ohi noin 10 eteenpäin. Tässä kohtaa oli ryteikköistä, mutta puhdas kohta, mistä jälken pystyi nostamaan. Nyt meni ryteikössä suoraan ja nosti sen jäljen. Tästä päästiin hyvään alkuun, jota kesti sitten viimeiselle kepille saakka. Hyvä Aron!!