Muutama päivä mennyt vauhdilla eikä koneen ääreen tahdo ehtiä, mutta päivitän nyt viime päivien kuulumisia.
Perjantaina Aron ei tehnyt jälkeä, lepopäivä siitä, mutta lauantaina tein mobilian nurmikolle jäljen, joka ei ollut ihan suora, pientä loivaa suunnan muutosta. Sunnuntaina jälki oli valkeakosken kennelkerhon nurmikentän laidalla oleva 11 m pitkä suora. Aronin motivaatio on tosi kiva huomata, sillä kun otan sen autosta ja kerron, että mennäänkö jälkihommiin, se on heti valmis. Kun astutaan nurmikolle, sen nenä on jo maassa ja huomaan, että se hakee jäljen alkua. Kaikki viimeisimmät jäljen alut se on saanut itse etsiä, kuten myös tänään se löysi sen näppärästi. Aron haisteli jäljellä tosi intensiivisesti, noin 7 metrin kohdalla viereiseltä tontilta kuului koiran haukkumista ja Aron nostaa kuononsa jäljeltä, kuuntelee sitä 2 sekuntia ja ajaa jäljen loppuun, siellä purkissa palkka, joka maistuu :-)
Kotinaksuhommissa Aron on tutustunut noutokapulaan. Ensimmäiset naksujaksot olivat kriteeriltään sitä, että kosketus noutokapulan keskikohtaa saa naksun aikaan. Sitten piti käyttää jo hampaita ja näistä tuli naksu. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Aron nostaa kapulaa ja saa siitä naksun aikaan. Seuraava kriteeri tulee olemaan, että kapulaa on pidettävä hetken suussa, pelkkä nosto ei riitä. Aron tekee tätä innolla.
Eilen käytiin myös ampumassa pky:n kentällä Riikan ja Jarin kanssa. Aron söi kupista ruokaa ja kaksi erillistä laukausta otettiin, kuono ei irronnut ruuasta, kun laukaus kuului, joten ei siis reagointia ääneen. Ampumisten jälkeen otin palkitsin Aronia liikkeessä kontaktissa, pientä seuraamisen alkua siis ja se tosi innokkaasti otti kontaktia. Huippua!
Elvis otti tänään kennelkerhon kentällä kokeenomaista reeniä. Tarkoitus oli ottaa kaikki liikkeet putkeen ja palkka viimeisen liikkeen jälkeen. Ja ilman suuria alkuvirittelyitä tehtiin aloitin seuruulla, Elvis kyllä seurasi, mutta ei sitä parhainta, vähän katse välillä harmaili muualla. Seuruun jälkeen liikkeestä seisomiseen (jätin tarkoituksella liikkeestä maahanmenon väliin) ja tämän liikkeen alkuun tuli jumitus ja samaan aikaan kuului jostakin rakentamisääniä ja kolinaa ja tämä jumitti lisää. Ei siis lähtenyt kanssani seuruuseen, käskyn kuultuaan menee maahan. Nyt oli jotenkin vaan päästävä eteenpäin, joten koira maasta seuruuseen ja nyt seiso-käsky käsimerkin kera, koira seisahtui, kävelin itse kokeenomaisesti eteenpäin, sitten koiran taakse ja siitä sivu. Sivulle tulo seisomisesta oli surkea. Nyt hiukan jumittavan koiran kanssa luoksetulomerkille, siihen kävi maahan ennen kuin käsky tuli ( taas yksi jumimerkki, se ei ole silloin reippaassa yhteistyössä). Otin askeleen, koira sivulla ja jätin koiran. Luoksetulossa lähti löysällä laukalla, kaksoiskäskyllä (käsi +suu) pysähtyi jotenkin, siitä seisomishetken jälkeen tänne, ei tullut ekalla käskyllä, toisella tuli ja loppu meni niinkuin me osataan. Joten lisää näitä seisomisesta tänne-tuloja. Ja tämä pysähdys on vaan vaiheessa, kun haaveilen täydellisestä topista enkä saa sitä kuitenkaan. Siitä siirryin noutoon ja nyt loppuliikkeet nouto, kaukot ja hyppy menivät aivan niinkuin pitikin. Noudossa kapula hukkui heinikkoon ja koira joutui ihan etsimään sitä, sitten kun löysi tuli laukalla luokseni, jes! Tämä palautusvauhti on ollut meillä työn alla. Kaukot ihan oikein ja nyt huomasin, että vire nousi kun palkkaa ei tullutkaan vaikka teki hyvin, siitä hypylle ja siellä onnistuttiin, tämän jälkeen sitten palkitseminen ja narulelulla leikki. Ja sitten pian koira autoon, etten vaan ala taas hinkkaamaan jotakin.
Joten nyt pähkäilen, että millä saan koiran vireen ylöspäin, että selvitään kokeessa seuraamisen jälkeen liikkeestä maahan ja seiso. Ensi viikolla pitänee ottaa vaan itsetuntoa kohottavia reenejä ja 14. päivä eteenpäin maanantaista en tee yhtään mitään ennen koetta. Jos sitä kautta olisi intoa koepäivänä eli piirinmestaruuksissa 19.9.
Sunnuntaipäivän lenkki olikin valkeakoskelta tullessa vehoniemen metsissä. Lapset oli mukana ja kerättiin Petran lippalakkiin kanttarelleja mummille, kun se tykkää niistä ja me tykätään löytää niitä. Kaikki koirat sai temmeltää sammalmättäillä ja Aron paineli porukassa mukana turhankin lujaa. Mentiin kuitenkin lasten ja pennun vauhdilla eikä matka ollut pitkä, yli tunnin verran kuitenkin, kun lapsilla oli evästä mukana ja istuskeltiin siellä metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti