Riekku-Aron on vallan virkeänä poikana töistä tullessa, kävin tekemässä sille jäljen köytikkällän kentän viereiselle laitumelle. Jälki oli ensin 5 msuora, yksi kulma ja sitten toiset 5 m. Pentu oli hirvittävässä nälässä, olihan se saanut aamuruokansa kuuden aikaan aamulla ja nyt sitten neljän aikaan iltapäivällä ruoka piti kerätä jäljeltä. Virhe! Ensimmäinen 4,5 m oli hirveetä kiirettä ja rynnimistä, varmaan kohti loppupalkkaa, kulman teki ihan oikein ja loppu meni sinne päin. Joten tämän päivän jäljeen teen kyllä niin, että pentu syö osan ruuasta jo kotona ja sitten otan sille vielä yhden ruokaruudun, josko näin menisi isoimmat höyryt pois ja itse jäljestys onnistuisi.
Jäljen jälkeen Aronia nukuttikin jo mukavasti, joten se jäi nukkumaan minun lähtiessä isojen poikien kanssa lenkille. Mentiin tunnin reipas lenkki, Elvis juoksi niin mahdottomasti. Kotiin tullessa otin Elviksen kanssa vielä puunkiertoreeniä, nyt ensimmäisen kerran se ihan juoksi puun ympäri, siitä saa naksun ja maksun ja sitten lähetin sen seuraavalle puulle. Käskyn yleistäminen sillä on vaan vaiheessa, se osaa kiertää hyvin sen yhden puun, jolla ollaan harjoiteltu, mutta kun vaihdan puuta, se pähkäilee, että mitä pitikään tehdä. Muutama nouto tehtiin myös, kapula koiran edessä ja minä siellä takana, kumpikin palautus oli ravilla, joten tässä vaiheessa E ei jaksanut enää laukata.
Sitten illan ohjelmaan sisältyi ampumisreenit Aronin ja kasvattajan poppoon kera kyötikkälän kentällä. Autoa minulle ei ollut käytössä (sm-liiga, tappara ja Petri vievät sen nyt kohti hakametsän jäähallia) joten matkaan lähdin pentu sylissä. Meiltä ei ole kyötikkälän kentälle kuin kilometri ja yritin säästellä pentua kantamalla sitä, No eihän se siitä kauheesti tykänny ja annoin sen sitten kävellä kanssani. Matkaan meni 20 min ja sitten istuskeltiin kyötikkälässä Aronin kanssa ja otettiin rennosti. Porukkaa siellä oli tosi paljon,vieressä oli joku jalkapallopeli ja autoja, ihmisiä ja pyöriä meni kuin suuremmassakin kylässä. Aron otti kuitenkin lunkisti, tai kyllä sitä vähän vaivas, että ruokaa oli taskuissani. Sitten ampumaan, Aron tiesi jo heti kentällä tullessa, että nyt sitä saa ja täällä. Hienoa kontaktia ja Jari ampui meille kaksi laukausta kenttärakennuksen takaa. Nenä ei irronnut ruuasta, mutta kaipa se pentu kuitenkin laukauksen kuuli. Hyvä näin. Juteltiin, että nyt pohja ampumisen ääneen on tehty ja eikä meidän tarvitse sitä nyt joka viikko jatkaa, otetaan taas sitten myöhemmin syksyllä kaverin ollessa isompi. Lopuksi leikkiä ja kontaktia, onnistui tosi hyvin. Ja olin myös kiinnostavampi kuin kentällä oleva sisko ja muut vieraat koirat, joten siitä superhali Aronille. Kotiin päästiin Riikan ja Jarin kyydissä ja olis luullu että Pentu on väsynyt kotona, mutta eikä mitään. Hulivili jatkoi yli iltapalan, jonka jälkeen se sai rauhoittua, kun pidin sitä paikallaan. Meni minuutti ja sitten unta kaaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti