Viime viikolla lasten harrastukset kyllä vähän verotti koiraharrastusten aikaa. Petralla oli joka ilta uimakoulua ja perjantaina mentiin Petterin kanssa myös uimaan. Joten peruslenkitysten lisäksi Aron kävi perjantai-iltana kanssani kontaktikävelyllä Suoraman ympäristössä ja leikkimässä kanssani Suoraman kentällä. Kontaktikävely tulee siitä, että kun ollaan kaksin Aronin kanssa, pystyn palkkaamaan sitä joka kontaktinotosta, samoin keskittymään ohituksiin ja ohikulkeviin ihmisiin niin, että päästään onnistuneisiin tilanteisiin. Ja tuntuu, että perjantai-iltana tuli paljon porukkaan vastaan.
Lauantai-aamuna isot pojat pääsi kunnon lenkille, Elvis oli kuin aikapommi ja ensimmäisen puolituntia se vaan päästeli täysillä. Olimme suunnitelleet Riitan kanssa tälle päivälle Laipan reissua, mutta siirrettiin se sitten parilla viikolla vielä eteenpäin, Riitan piti mennä töihin ja Petri tarvitsi autoa tänään, kun meillä oli pientä pintaremontia koko lauantain, yksi seinä sai uuden tapetin ja nyt koiraporttikin pysyy siinä seinässä paremmin kiinni.
Lenkin jälkeen Elvis ottikin kanssani tunnaria moneen otteeseen koko sen päivän ajan. Laitoin aina taskuun kolme tunnaria merkiten päihin tussilla oman kapulan merkit. Sitten aina harjoituksen aluksi ensimmäinen kapula piti etsiä ruohikon alta. Ensimmäisellä kierroksella oli heti muita kapuloita häiriönä, mutta ne kiinnostivat kovasti ja Elvis nappasi helposti väärän suuhunsa, kunnes vaihtoi oikeaan. Koira sisälle ja mietintämyssy päälle. Joten jatkoharjoitukset olivat sellaisia, että ensimmäinen kapula piti etsiä aina ruohikosta, sitten häiriöksi tuli kasa muita kapuloita ja tunnari saattoi olla piilossa ja kasa kapuloita näkyvillä. Hyvin Elvis alkoi käyttämään nenäänsä ja eikä enää välittänyt häiriökapuloista ja saatoin tuoda niitä aina vaan lähemmäs sitä oikeaa kapulaa. Taisin ottaa ainakin neljä kertaa tunnaria lauantaina, ja aina yhdellä kerralla oli kolme oman kapulan etsintää. Edistystä selkeästi tapahtui, sillä viimeisessä harjoituksessa oikea kapula oli puolen metrin päässä vääristä ja väärät oli jo jonkin verran leväällään, Elvis haisteli vääriä ja jatkoi etsintää kohti oikeaa, jonka se sitten poimi. Hyvä Elvis!
Viikonlopun raanailuissa noutaminen oli Aronin teema. Nostatan sillä erilaisia esineitä, luovutus sillä ei ole vielä kunnossa, mutta se nostaa maasta esineen, kääntyy minua kohti ja tuo esineen kohti minua ja antaa poimia sen suustaan. Naksua ei kuulu, jos Aron hätäilee esineen kanssa ja pudottaa sen maahan kun käsi on tulossa kohti. Joten istun kyykyssä lattialla ja Aron hakee esille laittaman tavaran, ensi vaan nostellaan tavaraa siinä edessä ja sitten saatan laittaa/ heittää esineen jonnekin koiran taakse vähän kauemmaksi, jolloin siitä tulee ihan noudon näköinen :-) Viikonlopun esineinä oli nahkavyön pala, nakainen lompakko, pyykkipoika, metalliesine, kangaspussukka ja noutokapula. Noutokapulalla tehtiin myös erikseen pitoharjoituksen alkuja. Harjoituksia tein sisällä ja ulkona.
Sunnuntaina isot pojat kävivät kunnon lenkillä aamutuimaan ja iltapäivällä ajelin Aronin ja Petterin kanssa tampereelle lenkille, jätettiin auto eteläpuistoon ja aikaa tampesterissä vietettiin melkein puolitoistatuntia. Osan ajasta meni kyllä siihen, että Petteri leikki lastenpuistoissa ja me istuskeltiin Aronin kanssa siinä vaan katselemassa. Päiväruuan verran meni ruokaa kontaktin kautta. Aron oli reipas ja kulki mukana kivasti.
Illalla kävin vielä Elviksen kanssa tokoilemassa suoraman kentällä, seuraamisissa se alkaa heti pälyillä ympärilleen, jos otan suoran seuruuta ja arviolta 25 akeleen kohdalla se pää jo pyörii. Pitäisi ottaa siis vaan lyhyempiä pätkiä, mutta voi itku, kun se joskus keväällä meni ihan helposti sen 50 askelta suoraan ja täyskäännös. Nyt ei puhettakaan. Ylipäätään kontaktin pitoa pitää reenata nyt niin, ettei se katkea. Sitten harjoiteltiin hyppyä ja tässäkin aluksi joku ihme jumi, koira ei tullut estettä lähellekään, sitten piti vaan purkaa pattitilannetta ja saada se hyppään, että päästiin harjoittelemaan sitä tilannetta, että Elvis istuu esteen sivussa ja hyppykäskyllä sen pitäisi suunnata itsensä hypylle. Ihmeen monta toistoa piti ottaa, ennen kuin onnistui. Sitten yksi luoksetulo pysähdyksellä, tämä hyvin ja lopuksi kaukoja, joisss itse ahnehden noin 6 m matkan ja otin kokeenomaisesti i-m-i-m, joista viimeinen maahanmeno vaati kaksi käskyä. Sitten piti matkaa lyhentää, että sain onnistumaan. Joten hoh hoijaa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti