piirinmestaruustokoja

Perjantaina -ilta meni Valkeakosken kennelkerholla. Aron oli mukana ja auttoi kehien rakentelussa. Aron on käynyt siellä kennelkerhon kentällä kerran niin, ettei ketään muuta ole ollut paikalla. Nyt se olikin hetken ihmeissään, että mitä nää kaikki ihmiset tekee täällä. Aron sai juoksennella vapaana kentällä ja se painelikin häntä pystyssä tuhatta ja sataa ihmiseltä toiselle, ja välillä kutsuttaessa myös minun luokseni. Aronilla oli siis oikein kivaa. Kotiintultaessa minulla alkoi taas nousta kuume, voi hitsi, miksi nyt just tautien pitää minuun iskeä?

Lauantai-aamuna ylös sängystä pääsi vain ketorinin avulla ja kohti kennelkerhoa. Elviksen kanssa kokeilimme avoimessa luokassa ja tuomarina todella tiukka Pernilla Tallberg. Tulokseksi tuli 133 pistettä ja kolmostulos, mutta niistä viis, sillä Elviksen asenne nyt oli pitkästä aikaa oikean suuntaan ja kun jotkut treenatut asiat onnistuu kokeessa, on ilo senmukainen. Tavoitteena meillä oli vaan tehdä yhteistyötä sillä asenteella, että molemmilla on mukavaa ja siinä lähes onnistuttiin.

Koe alkoi paikallamakuulla, siitä tuli 8, sillä Elvis nousi maasta vasta toisella käskyllä, itse makuu oli ollut erinomainen. Viereinen koira oli kerran haistellut maata makuun aikana ja sai siitä jo pistemenetyksen, joten tarkkaa homma on. Sitten yksilöliikkeet jatkui seuraamisella, halusin tehdä hyvän vaikutuksen ja koira irti hihnasta jo kehän ulkopuolella ja reippaalla seuraamisella sisään. Siitä lähdettiin suorittamaan ja seuraaminen oli iloista ja energistä, sisälsi vähän turhaa hyppelyä, esim aina perusasennosta liikkeelle lähdettäessa Elvis otti ensin ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja sitten seuraamiseen. Elvis oli hiukan korkeassa vireessä, mutta se ei haitannut minua. Arvosana tais olla 7.
Liikkeestä maahanmeno oli täydellinen, täti antoi kuitenkin 9½.
Luoksetulossa saatiin 6½, koira pysähtyi, mutta vähän pitkäksi meni stoppi. Käytin myöskin pysähdykseen kaksoiskäskyn eli ääni ja käsi. Tuomari sanoi, että annoin käskyn aivan liian aikaisin. Elvis lähti niin voimakkaalla laukalla tulemaan, että taisin itse ennakoida ennen kovinta vauhtia.
Liikkeestä seisomisessa pysähtyi, mutta oli sitten edennyt pari askelta perääni, tästä 6. Huomattavaa oli, että kumpikin jäävä liike onnistui siltä osin, missä liikkuri sanoo, että palaa koiran taakse ja sieltä sivulle, Elvis malttoi odottaa paikallaan kummassakin hyvin.
Sitten nouto, joka olisi ollut kympin arvoinen suoritus, mutta Elvis ennakoi sivullemenokäskyä luovutettuaan kapulan ja saimme 8. Tuomari sanoi, että palautusvauhti oli ehkä hitusen hiljaisempi kuin kapulalle menovauhti, muttei niin merkittävä, että vaikuttaisi pisteisiin. Eli tätä kohtaa on saatu korjattua niiden vauhtinoutojen kautta, kiitos Pialle ja haukku-apilan kurssille :-)
Kaukokäskyt onnistui ja ei onnistunut. Eli näitä ei olla saatu esitettyä koe-olosuhteissa niin "teki se nyt jotakin" ei silti taida riittää. Eli ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kaksi käskyä, sitten viimeiseen maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä, joten pistemäärä en muista, mutta jotakin tuli.
Lopuksi hyppy, tästä tuli täysi nolla. Käsittämätöntä. Olin esteestä melko kaukana, lähti hyppyyn hyvin, mutta ei istu. Siellä seisoo vaan. Käytin kaksi käskyä, enempää en uskaltanut, kolmannesta olis kai mennyt siinä vaiheessa nollille, sitten paluu, mutta Elvis seiso tosi sivussa esteestä ja kun sanoin hyppy, se tuli suoraan luokseni. Joten tätäkin pitää vaan reenata, vaikka ei tän nyt pitäis niin vaikea olla.
Mutta siis lopputuloksena saatiin rutkasti asioita, mitä pitää vielä harjoitella, mutta parasta oli se, ettei kisatilanne kuormittanut koiraa kohtuuttomasti.
Ja iloisen asiana kuulin vasta tänään, että meidän joukke voitti piirinmestaruuden. Itse lähdin koepaikalta iltapäivällä ja kotiin tultaessa kuumetta oli 38.5 ja olo oli aivan kauhea, sänkyyn ja peiton alle kiireesti. Meidän joukkueessa Jukka ja partis Reetu tekivät voittajassa jo ties kuinka monennen kakkostuloksen ja Sanna ja Vikke tekivät kolmannen ykköstuloksen alokkaassa, joten näillä tuloksilla tuli sitten joukkupiirinmestaruus. Valkeakosken kennelkerho järjestää siis jälleen ensi vuonna nämä kisat.
Aron oli myös koepaikalla mukana ja hengaili siellä avoimin mielin. Se näki paljon koiria ja ihmisiä ja sai paljon rapsutuksia ja ihastuneita katseita. Osasi jopa rentoua paikanpäällä, mutta jos kehässä huudettiin reippaasti tule-niin tämä pentu olisi kyllä mennyt kehään, sillä tavalla se pomppas pystyy käskyn kuultuaan. Siinä kehänlaidalla me katseltiin muiden suorituksia ja nostatin Aronilla vähän noutokapulaa, joka sattui olemaan treeniliivin taskussa. Pentu teki taitojen mukaan. Kotiin tultaessa luojan kiitos Aroninkin paineli hyville päiväunille.