Töistä tullessa Aron taas kerran hirmu nälkäinen ja hyvin nukkunut, yhdistelmänä aika ärsyttävä. Joten iltapäivän ruoka syötiin naksuttelun kautta, kapulan nostoja, ensin puisella sitten metallilla. Kapulan vaihto ei muuttanut käytöstä mitenkään. Sain vain naksuteltua seuraavaa: Aron nostaa kapulan ja pyörähtää se suussa oikealle. Kiva, kun otin siihen kapulan pitoon vähän kestoa, ketjutti Aron, että kapula suussa pitää vähän liikkua ja nimen omaan pyörähtää. Joten nyt täytyy vähän miettiä, että saisi vahvistettua sitä, että kapula tulisi ihmistä kohti.
Sitten koirat autoon ja lähdin lenkille ja reenaileen. Ensin Elvis autosta ja olimme Pikkolassa hiekkakentällä. Kontakti ja nami reenit tuottaa tulosta, sillä asenne oli nyt kohdallaan. Tein paljon sivulla istumista ja namia, sivulle tuloa ja namia, seuruuta ja namia ja taas sivulla istumista ja namia. Hienosti meni. Kova tuuli kävi ja Elvis oli myöskin hyvin tuulella....
Sitten Elvis autoon ja mitäs täällä tapahtu. Aron oli ilmeisesti riekkunut autossa, kun se näki, että mitä tein Elviksen kanssa. Jimmy ei tykkää tästä yhtään ja oli ilmeisesti rankaissut pentua, sillä pentu oli hysteerisen oloinen ja pyrki väkisin ulos, pissakin oli just tullut autoon, kääk. Lisäksi sen selässä oli märkää, niinkuin Jimmyn suu olis käynyt siinä. Voi ei. No talutin hetken Aronia, sitten laitoin sen takas autoon, tein sille nurmikolle kaksi kulmaa sisältävän jäljen. Otin Aronin autosta, joka oli edelleen kierroksilla. Mentiin siihen jäljen alkuun, pentu laukkasi siihen ja huomasin, että se teki hommaa ihan miten sattui, ekassa kulmassa reippaasti yli monen askeleen. Tässä vaiheessa totesin, että tätä ei sitten yhtään enemäpää. Otin pennun pois jäljeltä ja vein autoon. Voi argh. Mutta mitä opin tästä. Ei olisi kannattanut viedä pentua tuossa mielentilassa jäljestään ja jatkossa jätän Jimmyn kotiin ja jäljen aloitus pitää tehdä rauhallisemmin. Lisäksi ulkona kävi aivan hirveä tuuli, joka teki siitä jäljestämisestä varmaankin vielä vaikeamman. Ja pitäisi muistaa, että ei se määrä vaan laatu.
No ajoin metsänlaitaan ja harmittelin epäonnistunutta jälkeä. Mentiin syvemmälle metsää ja Aron selvästi väisteli Jimmyä, mutta roikkui Elviksen karvoissa. Yhtäkkiä huomaan, että hirvikärpäsiä lentelee iholleni, niitä tuli jostain ihan valtavasti ja niitä meni joka paikassa. Kaulassa, niskassa, hiuksissa, takkini selkämys ihan kuhisi niitä piruja. Oli aivan karseeta, yritin nyppiä niitä otsaltani pois, seuraavat oli korvassa ja nyt halusin äkkiä autolle ja pois koko metsästä. No siinä hätäpäissäni lähdin väärälle polulle ja oltiin vieläkin kauempana autosta ja hirvareita oli entistä enemmän. Nyt ei ollut itku kaukana. Lopulta kun olin autossa, vannoin, etten mene tuohon metsään ennen joulua...
Illalla Aron ei välittänyt Jimmystä sen ihmeemmin, mutta selvästi huomaa, ettei sen tule mieleenkään roikkua Jimmyssä, kun taas Elviksen kimpussa se on koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti